Huoltoteknikko Mika Parviaisen työmatka starttaa Tuusulasta ja päättyy Helsingin keskustaan Mannerheimintielle. 27 kilometrin taival tulee muutaman kerran viikossa taitettua työsuhdepolkupyörällä. Etu on rahan arvoinen, mutta kaupan päällisiksi into liikkumiseen on kasvanut.
Minulla kävi hyvä tuuri. Oma pyörä oli vanha, sen huolto olisi tullut kalliiksi. Siihen kohtaan tuli tämä mahdollisuus työsuhdepolkupyörään. Kerrankin oli mahdollisuus uuteen, kunnolliseen pyörään, Mika Parviainen sanoo.
Työsuhdepolkupyörä vastaa periaatteessa autoetua. Samaan tapaan kuukausikustannukset lisätään palkkaan ja kokonaissummasta maksetaan vero. Koska pyörän hinta ei ole päätä huimaava, ei myöskään kuukausikustannus ole kovin suuri sen enempää työnantajalle kuin työntekijälle. Se voi olla työntekijälle esimerkiksi 15–20 euron luokkaa valitusta pyörästä ja omasta verotuksesta riippuen.
Sopimus tehdään kahdeksi vuodeksi. Polkupyörän lisäksi pakettiin kuuluvat määräaikaishuollot ja varkausvakuutus. Nastoitetut talvirenkaatkin vaihdetaan alle liukkaiden kelien myötä. Polkupyörää on lupa ja tarkoituskin käyttää mielin määrin sekä työmatkoilla että vapaa-ajalla.
Kahden vuoden kuluttua, sopimuskauden päättyessä, työntekijä voi päättää, haluaako uuden pyörän. Yksi vaihtoehto on myös lunastaa työsuhdepyörä edullisesti itselle.
– Meillä varmaan neljäsosa työntekijöistä käytti hyväkseen tämän mahdollisuuden hankkia työsuhdepolkupyörä, Parviainen kertoo.
Parviainen työskentelee JAS Tekniikka Oy:ssä, valtakunnallisessa kamerahuollossa. Yrityksellä on toimipisteet sekä Turussa että Helsingissä. JAS Tekniikan palveluksessa on 40 huoltoammattilaista.
Yrityksen yhteistyökumppanina työsuhdepolkupyörien suhteen on turkulainen Nummen Pyörä Oy. Mika Parviainen pääsi näin työkavereidensa kanssa polkupyörän hankintaa varten Turkuun.
– Pääsimme itse koeajamaan ja valitsemaan sopivat varusteet. Tärkeää on, että pääsee vähän kokeilemaan, jotta löytyy toimiva, paras mahdollinen pyörä, Parviainen sanoo.
Hänellä itselläänkin oli ennalta mielessä toinen pyörämalli, mutta testaamalla hän päätyi 27-vaihteiseen Tunturiin.
– Vaihteita on varmaan vähän liikaakin, ne tulivat niin kuin kaupan päälle. Mutta yksi asia on tärkeä. Se, että pyörä rullaa kevyesti.
Mitään kilpapyörää Parviainen ei ollutkaan hakemassa, mutta kunnon pyörää ympärivuotiseen käyttöön. Erityisesti Parviainen pitää pyöränsä ohjaustangosta, jonka saa yhtä nappia painamalla eri asentoon. Kilpapyörämäisestä ala-asennosta se taipuu myös ylös, niin että saa mummomaisesti ajaa selkä suorana.
– Keula on jousitettu, mutta sen saa myöskin nappia painamalla lukittua, jolloin esimerkiksi ylämäkipyöräily helpottuu.
– Hyvä matkapyörä, Parviainen tuumii.
Ja ehkä tärkeintä on, että työsuhdepolkupyörään ei liity velvoitetta ajaa työmatkoja pyörällä säässä kuin säässä. Verotuksessa saa tehdä normaalit matkakuluvähennykset.
JAS Tekniikan toimitusjohtaja Juha Saviluoto on itse innokas pyöräilijä ja kannusti myös työntekijöitä hyppäämään pyörän selkään. Hän katsoo, että työsuhdepolkupyörästä on iloa ja hyötyä ympäri vuoden.
– Laadukkaat ja turvalliset pyörät innostavat väkeä lisäämään hyöty- ja vapaa-ajan liikuntaa ja samalla voimme säästää ympäristöä, perustelee Saviluoto intoaan työnantajana tarjota polkupyöräetua.
– Meillä monet pyörän hankkineet käyttävät sitä nyt myös työmatkoihin, kun he aiemmin kulkivat matkat omalla autolla tai bussilla.
– Kyllä se varmaan tuo fyysistä ja henkistä kapasiteettia lisää ja sitä jaksaa paremmin tehdä töitä, Parviainen tuumii. Hän kertoo, että toisena työsuhde-etuna JAS Tekniikan huoltotyöntekijöillä on niskahartiahieronta, jonka työnantaja kustantaa kerran kuukaudessa työntekijöille ja myös työaikana.
– Ei ole niskavaivoja pahemmin ollut, vaikka työtä tehdään pöydän ääressä.
Mika Parviainen sai ensimmäisen työsuhdepolkupyöränsä viime syksynä ja kokemuksia on siis jo yhdeltä talvelta.
– Nastarenkaat ovat talvella ihan ehdottomat. Pyörällä tuli liikuttua talviaikaankin neljä viisi kertaa viikossa. Nastat tulivat tutuksi.
Parviainen pääsee koko työmatkansa pyöräilemään pyöräteitä pitkin. Alkumatkasta on vaihtelevaa maastoa, niin ylä- kuin alamäkiäkin. Sitten reitti seuraa Tuusulantien vartta melkein Kehä I:lle asti. Paloheinän kohdalta pääsee Keskuspuistoon, missä on hiekkapäällysteinen, mutta kovapohjainen pyörätie. Sitä pitkin reitti jatkuu aina Mannerheimintien päähän.
– Koko matka 27 kilometriä on siinä tunti 10 tai tunti 20 minuuttia, säästä ja omasta mielialasta riippuen.
Joka päivä Parviainen ei pääse hyppäämään fillarin selkään. Pyöräily vaatii pieniä järjestelyjä, sillä vaimo on iltatöissä ja kotona ovat iltaisin myös 5- ja 10-vuotiaat lapset. Mutta juuri siksi, että illat menevät lasten kanssa kotona, työmatkojen pyöräily on tarjonnut mahdollisuuden kunnon liikuntarupeamaan hyötyliikuntana.
Muutos liikkumisinnossa on kuitenkin suuri. Vanhalla pyörällä ei tullut edes mieleen lähteä polkemaan työmatkaa. Uudella pyörällä matka rullaa aivan eri tavalla, ei tarvitse ajaa hampaat irvessä.
– Tuuli on se, millä on suurin vaikutus, ei niinkään säällä muuten. Matkalla on pitkä suora, jossa parhaimmillaan menee 40 kilometriä tunnissa, mutta kun on kunnon vastatuuli, ei vauhti enää päätä huimaa, Parviainen nauraa.
Keväällä JAS Tekniikassa käytiin uusi fillarikierros ja samalla löytyi lisää työsuhdepolkupyörästä kiinnostuneita.
– Tämä ei ole pakollista, vaan jokaisen oma valinta.
– Into on kasvanut pyöräilyyn ja kuntoiluun.