Outokummussa sijaitseva Outotec Turulan konepaja laajentaa laman keskelläkin. Lähivuosina uusia työntekijöitä tarvitaan myös korvaamaan useita kymmeniä eläkkeelle lähtijöitä. Apua työvoiman saantiin haetaan jatkuvasta oppisopimuskoulutuksesta.
Outotec Turulan pääluottamusmies Erkki Viemerö on hyvä esimerkki sekä yksilön että yrityksen kyvystä uusiutua.
Viemerö aloitti työuransa kaivosyhtiö Outokumpu Oy:ssä 1960-luvun lopulla. Hän toimi Vuonoksen kaivoksessa panostajana. 1970-luvulla nähtiin, että Outokummun alueen kaivosten malmi ehtyy. Outokumpu Oy:n piti keksiä uutta liiketoimintaa menestyäkseen. Outokummun Turulan konepaja perustettiin 1979.
– Työnantaja koulutti minut levyseppähitsaajaksi, ja pääsin konepajalle töihin vanhana työntekijänä, Viemerö kertoo.
Nykyään Outotec Turula valmistaa kaivosteollisuudelle koneita, laitteita ja tuotantolinjoja. Työntekijöitä on noin 160.
Kesäkuun alussa Outotec Turulalla juhlittiin 3 300 neliömetrin laajennusosan valmistumista. Laajennuksen tarkoitus on helpottaa isojen linjojen kokoonpanoa ja hitsaustoimintaa, ja sen ansiosta taloon arvioidaan palkattavan 20–25 työntekijää lisää.
Palkkaustarve ei lopu vielä siihenkään. Vanhimmat kaivoksilta tulleet työntekijät alkavat olla lähivuosina eläkeiässä. Pääluottamusmies Viemeröä tilanne vähän jo huolestuttaa.
– Vuoteen 2015 mennessä kuutisenkymmentä työntekijää siirtyy eläkepäiviä viettämään. Uutta verta tarvitaan ehdottomasti.
Yritys on käyttänyt koulutusta ja rahallisia kannustinjärjestelmiä oikeastaan koko konepajan historian ajan. Esimerkiksi oppisopimuskoulutettavia on tällä hetkellä parisenkymmentä.
– Lähtökohtaisesti pohjalla tulisi olla ammatillinen tutkinto, mutta poikkeustapauksissa käy pitkä alalla saatu työkokemus, Viemerö selvittää.
Viemerön mukaan nykyinen talouden taantuma ei ole aiheuttanut konepajalla suurempia lomautuksia tai muita järjestelyjä.
– Nyt on lomautettuna jonkun verran koneistajia. Muutama kerrallaan yhden kuukauden pätkissä.
Viemerö kertoo, että lisää lomautuksia voi olla tulossa syksyllä. Vaikka yleinen taloustilanne alkaisi nyt elpyä, sen vaikutus tuntuisi Turulalla vasta muutaman kuukauden päästä.
– Outotecin projektit ovat yleensä niin isoja, että voi viedä jopa puoli vuotta, ennen kuin tilaus on meillä työn alla.
Viemerön mukaan usko tulevaisuuteen säilyy. Uudet tuotantotilat on juuri vihitty käyttöön, ja on vain uskottava, että talous kääntyy parempaan suuntaan.
– Kun on hiljaisempaa, yhtiössä panostetaan koulutukseen ja kehitetään työyhteisöä. Siten ollaan paremmassa iskussa ja kilpailukykyisiä nousun alkaessa.
– Maailma tulee vielä tarvitsemaan raaka-aineita. Suomessakin on monia pitkälle valmisteltuja kaivoshankkeita, kuten Pampalo, Kylylahti ja Keivitsa. Outotecille riittää kyllä tulevaisuudessa töitä.
Outotec Turula Oy valittiin 2000-luvun alkupuolella valtakunnallisesti vuoden kouluttajaksi. Yritys tarvitsee uusia työntekijöitä niin tuotanto- kuin toimihenkilöpuolelle. Pääluottamusmies Viemerö näkee oppisopimuskoulutuksen varteenotettavana vaihtoehtona.
– Tänä päivänä aikuisopiston tarjoama koulutus on tasokkaampaa kuin 1980-luvulla. Ammattitutkintoja on suoritettu toistasataa, ja tutkinto näyttöineen antaa hyvän pohjan.
Esa Heikkinen on yksi oppisopimuskoulutettavista. Hän muutti Outokummun Kuusjärvelle Lohjalta 2005.
– Koulutukseltani olen sähköasentaja. Eteläisessä Suomessa vierähti kolmisenkymmentä vuotta. Muutin perheineni tänne, koska haaveemme oli päästä maalle. Pois oravanpyörästä, hän kertoo.
Heikkiselle ei löytynyt Outokummusta oman alan töitä. Hän kävi aikuisopistolla työvoimapoliittisena koulutuksena levyseppähitsaajan yksivuotisen kurssin.
– Kurssiin kuului neljän viikon työharjoittelu, jonka suoritin Outotecilla. Työ yrityksessä kiinnosti, ja neuvottelujen jälkeen pääsin kaksivuotiseen oppisopimuskoulutukseen.
Heikkisen oppisopimuskoulutusta on jäljellä enää puolisen vuotta. Teoriaosuudet on kaikki tentitty, joten loppuaika on työssä oppimista.
– Koko koulutuksesta 90 prosenttia on käytännön työtä, mikä on vain hyvä. Hiltusen Matti on ollut oiva työnohjaaja, Heikkinen kehaisee.
Hän haluaisi ehdottomasti jäädä töihin Outotecille koulutuksen jälkeen, mikäli yrityksellä on tarjota hänelle työtä.
– Työpaikasta on vielä tässä vaiheessa vaikeaa mennä sanomaan mitään. Työsuhde kyllä säilyy, vaikkei työtä heti olisikaan. Mutta tuskin firma kustantaisi koulutusta sitä varten, että lähtisin sitten toiseen yritykseen töihin, Heikkinen pohdiskelee.
Muutto Etelä-Suomesta Pohjois-Karjalaan ja sopeutuminen maalaisasumiseen on sujunut Heikkisen perheeltä mainiosti.
– Emäntäkin sai Outokummusta omalta alaltaan vakituisen työpaikan.
Mikäli Heikkinen työllistyy Outotecille, hän tulee työskentelemään alkujalostuksessa. Pääluottamusmies Viemerö näkee Heikkisen vahvuutena moniosaamisen: sähköasentajan taitojakin tarvitaan aina välillä.
Joensuulainen 19-vuotias Pauli Hautakangas on työskennellyt vuoden verran Outotecilla, jonne hän tuli suoraan koulun penkiltä.
Hän suoritti Joensuussa Peltolassa kolmivuotisen levyseppähitsaajan tutkinnon.
– Olin viimeisen työharjoittelujakson Outotecilla, jolloin pyysin ja pääsin sitten tänne kesätöihin. Nyt olen palkattuna toistaiseksi.
Hautakangas asuu tyttöystävänsä kanssa Joensuussa, muttei pidä reissaamista ollenkaan rasittavana.
– Teen kaksivuorotyötä. Aamuviikolla kuudesta kahteen ja iltaviikolla varttia vaille kahdesta puoleen yöhön. Iltaviikolla perjantait ovat vapaat.
Hautakankaan mielestä ammattikoulusta ei saa kaikkia konepajatyöhön tarvittavia ammatillisia taitoja.
– Koulussa teimme pääasiassa ohutlevytöitä, mutta Outotecilla on järeämpää teräslevyä, paksuudeltaan 5–15 millimetriä. Onneksi työharjoittelun aikana työnohjaajana oli vanhempi hitsaaja Jorma Koponen.
Nuori hitsari pitää Outotecin työilmapiiristä.
– Työpaikkana tämä on mukava. Ilmapiiri on hyvä, kuten myös työkaverit. Neuvoja saa, kun on tarvis.
Vaikka Hautakangas katsoo hitsarin työn olevan välillä fyysisesti raskasta ja likaistakin, niin hän haluaa työskennellä Outotecilla niin pitkään kuin mielenkiintoa riittää.
– Tässä vaiheessa on vielä vaikeaa ja aikaista sanoa, olisiko tästä eläkeviraksi. Aikanaan kun amiksessa oli jakso, jossa sai tutustua eri aloihin, levyseppähitsaajan koulutus ja työ kiinnosti ylivoimaisesti eniten.
Outokummussa sijaitsevan Outotec Turula Oy:n erityisaloja ovat rikastustekniikan ja metallurgisen teollisuuden koneet ja laitteet. Yrityksellä on maailmalla toimintaa kuudessatoissa maassa. Etenkin Intian ja Kiinan markkinat ovat olleet viime vuosina voimakkaassa kasvussa.
Suomen markkinat merkitsevät Outotec Turulan liikevaihdosta vain muutamaa prosenttia. Taloustaantuman takia lähes kaikki kaivoshankkeet Suomessa ovat toimitusjohtaja Ilkka Hiltusen mukaan tällä hetkellä jäissä.
Outotec Turula Oy:n nimellä on toimittu kolmisen vuotta, ja konserni listautui pörssiin keväällä 2006.
Viime vuodet konepajalla ovat olleet toimitusjohtaja Hiltusen mukaan tuloksellisesti huippuvuosia. Eräs konsernin vuoden 2008 suurimpia tilauksia on ollut 90 miljoonan euron arvoisen kuparin uutto- ja elektrolyyttilaitoksen toimittaminen Peruun.
– Konsernin vuoden 2008 tilauskertymä oli reilut miljardi euroa. Tästä vuodesta odotetaan kohtalaista, mutta hiljaisempaa kuin viime vuonna, Hiltunen arvioi.
Outotec Turula Oy:n tuotannon kehitysjohtajan Kari Koistisen tehtäviin kuuluu vastata muun muassa henkilökunnan koulutuksesta ja rekrytoinnista.
– Oppisopimuskoulutuksen jatkamiselle ei ole mitään estettä. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon talouden tilanne ja sen kehittyminen, hän sanoo.
Toimitusjohtaja Hiltusen mukaan Suomessa on tällä hetkellä jäissä kymmenkunta avaamatonta malmiota, jotka tullaan varmasti jossakin vaiheessa avaamaan.
– Nykyinen rahoitustilanne ja metallin hintojen vaihtelu maailmanmarkkinoilla hidastavat investointeja. Uudet malmiot tulevat kyllä työllistämään meitä, Hiltunen uskoo.
– Kylylahti Copper Oy:lle emme edes ehtineet tehdä tarjousta, mutta se tulee aikanaan olemaan Outotecille merkittävä asiakas, hän jatkaa.
Outotec Turula Oy kiinnostaa. Hiltunen sanoo viikoittain tulevan kymmeniä kyselyjä työtä yrityksestä haluavilta.
– Aikanaan Perloksen alasajo toi tänne lukuisia ammattitaitoisia työntekijöitä, joita ei tarvinnut erikseen kouluttaa.