Suomalaiset huippuosaajat matkalla ammattitaidon MM-kisoihin Japaniin

Maajoukkueessa on 49 alle 23-vuotiasta kilpailijaa, jotka tulevat osallistumaan Japanissa 39 kilpailulajiin. Valmennuspäällikkö Immo Pylväsen mukaan joukkueen virallinen tulostavoite on, että jokainen kilpailija yltää diplomitason suoritukseen eli vähintään 500 pisteeseen.

 Diplomitaso merkitsee keskitasoa parempaa suoritusta. Jos tälle suoritukselle haetaan vertailukohtaa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, vaativuustaso asettuu jonnekin ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon väliin.

 Suomalaiset menestyivät omissa MM-kisoissaan Helsingissä kaksi vuotta sitten mainiosti. Pylvänen pitää sijoittumista kolmen kärkimaan joukkoon Japanin kisoissa ihan realistisena tavoitteena.

 – Tunnemme kilpailulajien lajikuvaukset ja arviointijärjestelmät. Samoin tunnemme omat kilpailijamme.

 Lähes kaikki maajoukkueen jäsenet ovat osallistuneet Taitaja-kilpailuihin ja menestyneet niissä kohtuullisen hyvin. Osa heistä on joutunut käymään läpi todella tiukan ja monivaiheisen karsinnan.

 Perinteisesti Suomi on ollut vahvoilla floristiikassa, automaatio- ja sähköasennuksessa, putkiasennuksessa ja hitsauksessa. Konepajatekniikassa sijoituttiin St. Gallenin MM-kisoissa vuonna 2003 pronssille. Tietotekniikkalajeissa on kyetty toistuvasti diplomitason suorituksiin.

Metallipuolen osaajilla paljon työkokemusta

Keminmaalaisen Janne Jauholan kilpailulaji on hitsaus. Hän opiskelee Ammattiopisto Lappiassa metallialan perustutkintoa. 18-vuotias Jauhola valmistuu levyseppähitsaajaksi viimeistään ensi keväänä.

 – Minut valittiin maajoukkueeseen sen jälkeen, kun olin karsintojen jälkeen päässyt edustamaan Suomea hitsaajien PM-kisoissa ja sijoittunut siellä parhaana suomalaisena toiseksi.

 Jauhola osallistui Taitaja-kisoihin toisen kerran Joensuussa viime helmikuussa ja voitti lajissaan SM-kultaa. Hänellä on kaksi lähivalmentajaa, jotka ovat molemmat hänen opettajiaan.

Jauhola on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt työskennellä jo useammassa työpaikassa.

 CNC-koneistus on Japanissa jaettu jälleen kahteen eri kilpailulajiin: CNC-jyrsintään ja CNC-sorvaukseen. Näin palattiin käytäntöön, joka vallitsi ennen Helsingin kisoja. Vastikään tapahtuneesta muutoksesta johtuen näiden lajien kilpailijoita valittaessa ei voitu noudattaa karsintamenettelyä.

 Suonenjoelta kotoisin oleva Ville Jalkanen edustaa Suomea CNC-jyrsinnässä. Hän on suorittanut koneistajan perustutkinnon Pohjois-Savon Ammattiopistossa Kuopiossa. 21-vuotias Jalkanen suoritti viime kesänä työn ohessa koneistajan ammattitutkinnon ja tähtää seuraavaksi erikoisammattitutkintoon.

 Jalkanen työskentelee kolmatta vuotta CNC-jyrsijänä työkaluja valmistavassa SK-Tools Oy:ssä Sorsakoskella. Hän sijoittui toiseksi vuoden 2004 Taitaja-kisoissa.

 Heikki Kalpio valmistui koneistajaksi vuosi sitten keväällä Kouvolan seudun ammattiopistoon kuuluvasta Kuusankosken ammattikoulusta. 20-vuotias Kalpio kilpailee CNC-sorvauksessa. Hän sijoittui vuoden 2005 Taitaja-kisoissa seitsemänneksi ja putosi ensimmäisenä finaalista.

 Lajipäällikkö Pekka Suominen toimi Kalpion opettajana ammattikoulussa. Hän on nykyään Kalpion työnantaja ja samalla hänen valmentajansa. Suominen on myös tuomarin tehtäviin Japanissa osallistuva lajiekspertti. Kalpio työskentelee jo kolmatta vuotta CNC-sorvarina alihankintaan erikoistuneen konepajan, Frabona Finland Oy:n palveluksessa Voikkaalla.

Opintomatka oikean sorvin luo Pariisiin

Janne Jauholan ja Ville Jalkasen ammatinvalintaan vaikutti isän työskentely metallialalla. Jalkasen kotona oli metallin perustyöstökoneet, joilla hän rakenteli isänsä kanssa erilaisia laitteita.

 Jauhola pääsi 15-vuotiaana YIT:lle kesätöihin. Siellä hän tutustui vanhaan seppään, jonka opissa Jauhola teki lopullisen päätöksen kouluttautumisesta metallialan ammattiin.

 – Hän oli hirvittävän taitava, kaikkien arvostama pajakettu. Hän esivalmisteli kaikki osat, mitä tarvittiin. Vanha mies opetti minulle levyntyöstöä, hitsaushommia ja kanttaamista.

 Heikki Kalpio on voinut harjoitella MM-kisoja varten entisessä oppilaitoksessaan. Suurimmaksi puutteeksi harjoittelussaan Kalpio toteaa oikean sorvin puuttumisen. MM-kisoissa käytettävän CNC-sorvin kaltaista laitetta ei löydy Suomesta.

 – Valmentaja löysi sellaisen Ranskasta. Lokakuun alussa matkustammekin hänen kanssaan Pariisiin kahdeksi päiväksi harjoittelemaan sillä, Kalpio kertoo.

 Jalkasella ja Jauholalla on samanlainen ongelma. Jalkasen mukaan Suomesta löytyy yksi ainoa sellainen pystykarainen työstökeskus, joka odottaa kilpailijoita Shizuokassa. Sitä käytetään päivittäin kolmivuorotyössä, joten Jalkasen on mahdotonta päästä tutustumaan siihen.

 Työstökeskuksella on mahdollista harjoitella yhden päivän ajan paikan päällä Japanissa. Jalkanen luottaa vahvaan työkokemukseensa. Hänen toimenkuvaansa on kuulunut jo nyt vaativia suunnittelutehtäviä.

 – Japanissa käytetään hitsauslajissa Hitachin ja Panasonicin koneita. Niitä ei löydy Pohjoismaista lainkaan, Jauhola selittää omaa ongelmaansa.

Osaajilla on riittänyt kysyntää markkinoilla 

Kilpailijat saavat käyttää kilpailusuorituksensa aikana joitakin omia tuttuja ja turvallisia työkalujaan. Suomen joukkue lähettikin Japaniin 33 kuutiota kilpailijoiden työkaluja. Kontin arvo oli 223 000 euroa.

 Kolme neljäsosaa kilpailijoista saa kilpailutehtävät käsiinsä tutustumista varten jo ennen kisoja. WorldSkills-sääntöjen mukaisesti näitä tehtäviä tullaan kilpailupaikalla muuttamaan vähintään 30 prosenttia. Jalkanen ja Kalpio ovat käyneet harjoittelussaan läpi vanhoja kilpailutehtäviä, mutta Jauhola on saanut piirustukset myös Shizuokan tehtävistä.

 – Siellä joudutaan hitsaamaan rutiilitäytelangalla juuria näissä levyissä. Suomessa ei käytetä tällaista menetelmää ollenkaan, Jauhola toteaa.

 – Olen tehnyt ihan käsikirjoituksen paperille siitä, miten hitsaan jonkin kappaleen. Siellä on työjärjestys ja hitsausarvot. 

 Kuinka hyvin ammattitaitokilpailujen kilpailutehtävät vastaavat työelämässä esiin tulevia osaamisvaatimuksia?

Jalkasen mielestä on väärin, että kilpailussa taistellaan aikaa vastaan ja ”sitä kautta otetaan ne virheet, ei kappaleen hankalan teon kautta”.

 – Jos töissä tehdään pitkää sarjaa, niin kyllähän sen pitää tapahtua vauhdilla, Kalpio puolustaa.

 – Hitsaushommissa pitää tehdä hyvää työtä nopeasti, että pärjää urakassa, Jauhola mainitsee.

 Koneistuksen kilpailutehtävässä kiinnitetään suurin huomio kappaleen mittoihin, kuten työelämässäkin tapahtuu. Mutta yhtä työelämästä tuttua ongelmaa ei oteta lukuun: suunnittelijan teknistä tietämättömyyttä.

 – Sen takia kappaleet joudutaan ajamaan joskus tarkoituksella väljemmiksi kuin piirustuksessa, Jalkanen huomauttaa.

 – Työmaalla joutuu joskus hitsaamaan niin hirvittävän ahtaissa paikoissa ja niin hankalassa työasennossa, että on pakko käyttää peiliä apuna. Kilpailussa on optimiolosuhteet, Jauhola selvittää. 

 Valmennuspäällikko Immo Pylväsen mukaan ammattitaitokilpailutoimintaan osallistuneet nuoret ovat päässeet etenemään urallaan hyvin. Menestyneille nuorille on tarjottu töitä myös MM-kisojen aikana.

 Janne Jauhola on saanut kilpailemisensa aikana muutamia työpaikkatarjouksia. Ville Jalkasellekin tuli pari tarjousta. Hän kuitenkin uskoo oman ammattitaitonsa myyvän kilpailukokemusta enemmän.

 MM-kisoissa ei jaeta rahapalkintoja, joten Messukeskussäätiö on lupautunut maksamaan suomalaisille kilpailijoille kultamitalista 1 500 euroa, hopeasta 1 200 euroa, pronssista 1 000 euroa ja diplomista 800 euroa. Koulutuksen järjestäjät palkitsevat oppilaitostensa menestyjät vielä omalla tavallaan.

Pajakettu vastaan samurai

Suomen ammattitaitomaajoukkue, TeamFinland, kokoontui kolmannelle leirilleen Vantaalle syyskuun alussa henkisen valmennuksen oppeja saamaan. Niitä jakoivat joukkueen henkinen valmentaja, urheilupsykologi Juha Minkkinen ja kisapappi Atte Airaksinen.

 Minkkisellä on parinkymmenen vuoden kokemus SM-tason palloilujoukkueiden ja yksilöurheilijoiden valmentajana.

 – Kilpaurheilu- ja ammattitaitovalmennuksella on paljon yhteistä. Aina lähdetään liikkeelle kilpailijan itseluottamuksesta ja hänen kyvyistään. Hyvin tärkeä on taito tehdä paras suoritus sillä hetkellä, kun sitä tarvitaan, Minkkinen korostaa.

 – Kun ammattitaitokilpailuissa on pitkiä päiviä, on lähes mahdotonta pystyä koko ajan huippusuoritukseen. Silloin nousee äärimmäisen tärkeäksi se, miten virheitä käsittelee.

 – Virheet eivät merkitse epäonnistumista, vaan ne on voitava hyväksyä ja jatkaa eteenpäin, toteaa Airaksinen, joka on jo toista kertaa edustusjoukkueen pappina MM-kisoissa.

 Minkkisen mukaan liiallisen jännityksen kontrolloimiseen on olemassa tehokkaita menetelmiä.

 – Mutta monet hyötyvät siitä, että ovat suorituksen hetkellä ylijännittyneitä. Urheilussa se auttaa saamaan kaiken energian ja aggression esiin ratkaisevalla hetkellä.

Kulttuurieroja ja suorituspaineita

Valmennuspäällikkö Immo Pylväsen mukaan japanilaisten ja muiden aasialaisten kilpailijoiden kotikenttäetu saattaa olla rasitekin, sillä niin tavattoman suuri menestyspaine näille kilpailijoille heidän kotimaassaan asetetaan. Korealaiset kilpailijat koulutetaan yrityselämässä, eräänlaisissa ”konepajakouluissa”. Hyundai on siellä merkittävä kouluttaja.

 – Korealaisen voittaessa MM-kultaa hän saattaa saada vapautuksen armeijasta, koska hän on voittaessaan tehnyt yhteiskunnallisesti merkittävän hyvän työn, Pylvänen kertoo.

 – Itse näin omin silmin Soulin kisoissa, kuinka Hyundain edustaja luovutti korealaiselle voittajalle auton avaimet käteen.

 Japanilaisesta yhteiskunnasta löytyy vieläkin jälkiä ikivanhasta samuraikulttuurista: tiukat kunniakoodit ja ehdoton uskollisuus isännälle. Työelämässä epäonnistuneiden japanilaisten yritysjohtajien itsemurhat ovat olleet kuin kaikuja samuraiden seppuku-perinteestä.

 – St. Gallenin kisoissa japanilainen ohutlevytyön kilpailija, joka johti kisaa, ryhtyi valmistamaan viimeistä liitoskappaletta ja tekemään reikää kappaleeseen. Kun ympyrä oli harpilla piirretty, hän porasi alkureijän ja lähti nakertajalla leikkaamaan, Pylvänen muistelee.

 – Mutta väärältä puolen viivaa. Kun kaveri huomasi sen, hän istahti alas ja kaatui samantien tajuttomana lattialle. Ensiapuhenkilöstö tuli heti paikalle ja elvytti pyörtyneen japanilaisen nopeasti.

MM-tason kilpailu- ja valmennustoiminta

Ammattitaidon MM-kisat järjestetään joka toinen vuosi alle 23-vuotiaille. Skills Finland ry organisoi nuorten ammattitaitovalmennusta ja lähettää joukkueen edustamaan Suomea. Valmennus MM-kisoihin on tavallisesti kolmivaiheinen.

 Skills-valmennusyksiköissä (oppilaitoksissa) ja -valmennusyrityksissä tapahtuneen perusvalmennusvaiheen jälkeen valitaan 3–4 lahjakkainta ja kilpailukykyisintä nuorta huippuvalmennukseen. Huippuvalmennuksen aikana tai sen lopulla karsitaan kunkin kilpailulajin paras valmennettava maajoukkuevalmennukseen.

 Valmennettavia ohjataan aktiivisesti suorittamaan ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Monissa lajeissa esimerkiksi lajipäälliköt voivat ottaa tutkintonäyttöjä vastaan.

Ahjo 21 / 8.11.2007