Sikahyvää, mutta millä ehdoin?
Mannonen toivoo, että keskustelu tuotannon eettisyydestä laajenisi koskemaan eläinten ja ruokatuotannon ketjussa työskentelevien ihmisten kohtelua.
Monen suomalaisen joulupöydän kunkku on viime vuosina ollut tanskalainen kinkku. Hyvin todennäköistä on, että sika oli syönyt GMO-rehua, sillä Tanskassa ja Ruotsissa muuntogeenistä rehua on käytetty jo usean vuoden ajan. Sunnuntain ruokapöytää juhlistavan argentiinalaisen naudan sisäfileen alkuperästä tiedämme vielä vähemmän kuin jouluisesta possusta.
— Argentiinalainen nauta on saattanut saada pulskistuakseen muuntogeenisellä maissilla terästettyä rehua, arvelee Leena Mannonen, joka vaikuttaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisten yhteistyössä ja vetää myös kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen asettamaa elintarvikemerkintöjä pohtivaa työryhmää.
Kaupallinen neuvos syö itse hyvällä ruokahalulla ja turvallisin mielin niin Euroopassa kuin Suomessakin tuotettua ruokaa, vaikka lihasta makkaraksi jalostetun sian ruokavalioon olisi kuulunut GMO-rehu.
— Me suomalaiset olemme syöneet GMO-rehulla ruokittua sikaa jo pitkään. Suurin osa Suomessa syötävistä elintarvikkeista tulee ulkomailta, joten muuntogeenisellä rehulla ruokittavista eläimistä ja niistä valmistetuista jalosteista ei voi välttyä. Suomessa syödään hyvin valvottua ja turvallista ruokaa, Mannonen vakuuttaa.
Geenitutkimuksen parissa aiemmin työskennellyt Mannonen sanoo, että rehun siirtogeenejä ei siirry sikaan eikä myöskään sianlihaa syövään ihmiseen.
— Eläimet ovat maailman sivun syöneet kasveja ja rehuja, eikä eläimiin ole siirtynyt kasvien geenejä. Siirtogeeni ei ole ominaisuuksiltaan erilainen kuin tavallinen geeni, joka ei siirry organismista toiseen, Mannonen sanoo ja kertoo Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n viime kesänä vahvistaneen kaiken uuden tiedon valossa lausuntonsa, etteivät muuntogeenit siirry eläimeen tai ihmiseen.
Luotettavat merkinnät
Miksi luottaa vapaata kilpailua edistäviin EU-viranomaisiin edes ruokatuotannossa? Lähtökohtaisestihan EU ajaa kilpailurajoituksia alas, eivätkä suomalaiset karjankasvattajat halua olla eriarvoisessa asemassa kilpailijoihin nähden. Kilpailijat käyttävät sikojen ruokintaan muuntogeenistä rehua ja osa suomalaisistakin maatalousyrittäjistä tekee niin. Muuntogeeninen rehu kun on halvempaa kuin perinteinen rehu ja markkinoilla on yhä vähemmin tarjolla perinteistä soija-proteiinia sianruokaan. Rehusäkeissä GMO-merkintä täytyy EU-säännösten mukaan olla, mutta kuluttajalle ei tarvitse ilmoittaa, mitä karja on syönyt.
Suomalaisista kuluttajista noin puolet ei hyväksy muuntogeenisellä rehulla tuotettua lihaa ja yhdeksän kymmenestä haluaisi tiedon, jos GMO-rehua on käytetty.
Mannosella on visainen tehtävä vetäessään pakkausmerkintöjä pohtivaa työryhmää.
— Toivon, että syksyn mittaan pääsemme yhteiseen näkemykseen asiasta, ja kuluttajat saisivat kaipaamansa tiedon. Rehu- ja eläintuotannossa on kuitenkin paljon eriäviä kantoja ja käytännön ongelmia. Pahin mahdollinen tilanne olisi, että alan toimijat eivät löydä yhteisymmärrystä ja asia jää avoimesti vellomaan.
Mannosen mielestä on tärkeää, että jos jokin merkintävelvollisuus luodaan, sitä täytyy pystyä myös valvomaan.
— Elintarvikkeiden turvallisuutta vaadittaessa täytyy tietää, millä tilalla eläin on kasvanut ja mitä se on syönyt. Sianlihan alkujuurille päästään ehkä EU-alueella, mutta vaikkapa eineslasagnessa on voitu käyttää eri kolkilta maailmaa tullutta lihaa. Valvonta on mahdotonta.
Pakkausmerkinnöissä yleisemminkin tulee vastaan myös tila. Jos tuote on globaalisti myynnissä, tiedot käytetyistä lisäaineista ja tuotteen alkuperästä painetaan usealla eri kielellä. Elintarvikkeen sisältö on präntätty niin pienellä, että kuluttajan on miltei mahdoton lukea koodeja ja selosteita puhumattakaan, että tietäisi merkkien taustalla olevan viestin.
— Asiantuntijanakaan en aina saa selvää, mitä elintarvike sisältää. Onneksi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on tehnyt helposti mukana kuljetettavia oppaita, jotka selventävät pakkausten merkintöjä. Esimerkiksi allergiset tai vaihtoehtoista ruokaa ostavat kuluttajat voivat opasvihkosen kanssa valita heille sopivat tuotteet, Mannonen sanoo ja muistuttaa, ettei markkinoille pääse kuin turvallisiksi testattuja tuotteita.
Eettisyyttä koko ketjuun
Viranomaisena Mannosella ei ole mitään sitä vastaan, että elintarvikkeiden pakkauksiin merkittäisiin, onko lihan tuotannossa käytetty muuntogeenistä rehua.
— Yhteisymmärrys asiasta täytyy kuitenkin saada, Mannonen painottaa. Lisäksi on huomioitava EU-lainsäädännön edellytykset.
GMO-rehua ja -merkintöjä tärkeämpänä hän pitää koko elintarviketuotannon eettisyyttä:
miten eläimiä kohdellaan ja miten maataloudessa työskentelevien ihmisten työolot on järjestetty.
— Nämä seikat ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin eläinten syömä rehu. Maailmanlaajuisesti käydään keskustelua eettisistä pelisäännöistä ruokatuotannossa. Eettisesti puhtaalle ruokatuotannolle on selvästi tilausta kuluttajien keskuudessa, Leena Mannonen sanoo.
Teksti Leena Seretin
Ahjo 19 / 11.10.2007