Belgialainen metallimies ei muuta rahan perässä

Vaikka tehtaan 800 työntekijää painaakin epätietoisuus siitä, miten kauan tilauskanta riittää antamaan ansiot kaikille, kiinnostusta lähteä töihin muihin ja mahdollisesti parempipalkkaisiin maihin ei ole.

Olemme belgialaisia ja Belgia on meistä paras maa, vakuuttaa ACV Metalin pääluottamusmies Steven Bogaert. Hän tuli tehtaalle töihin 19-vuotiaana, aloitti hitsaajana ja on sen jälkeen ehtinyt perehtyä moniin hommiin 18 vuoden työrupeaman aikana.

Belgia on kolmen kielen – hollannin, ranskan ja saksan – sekä monen kulttuurin maa. Bruggen tehdas sijaitsee Vlanderissa ja suurin osa työntekijöistä puhuu äidinkielenään flaamia eli Belgian hollantia.

Ammattiliitot eivät tällä tehtaalla ole jakaantuneet kielen, vaan poliittisen suuntauksen mukaan. Suurin, ACV Metal, on kristillisdemokraattinen, mutta lisäksi tehtaalla on sosialistinen ABVV Metal. Kolmatta liittoa, liberaalia, Bombardierissa ei ole.

— Hoidan kuitenkin kaikkien asioita liitosta riippumatta. Yhteistoimintamme pelaa hyvin. Minulla on tehtaalla tukena 20 aktivistia eli militanttia. Poliittisuus ei merkitse sitä, että ottaisimme ohjeita poliitikoilta. Heidän kauttaan saamme asioita eteenpäin.

Järjestäytymisprosentti on tehtaalla korkea, 98. Jäsenetuihin kuuluu sopimusasioista huolehtimisen lisäksi mm. työttömyyskorvauksen hoitaminen liiton kautta, korvaus lakkopäivistä, apu ja neuvonta monissa arkipäivän asioissa veroilmoituksen täyttöä myöten sekä solidaarisuus ja käytännön ongelmien ratkominen työpaikalla.

Ulosmarssit yleisiä

— Meillä keski-ikä on 46 vuotta. Pitkäaikaisten työntekijöiden on vaikea ymmärtää myllerryksiä, joita kova kilpailu ja pyrkimys kustannussäästöihin aiheuttavat. Nuoremmat sopeutuvat paremmin. Tässä maassa ollaan melko lakkoherkkiä. Viimeksi työntekijät poistuivat päiväksi työpaikalta huhtikuussa, kun osa töistä aiottiin ulkoistaa Tsekkeihin ja 20 ihmistä uhkasi työttömyys. Spontaanin lakon seurauksena saimme vakituisille työsuhdetakuun.

Metallialan alkupalkka on 12 euroa tunnilta ja nousee kokemuksen myötä 13,10 euroon. Keskimääräinen kuukausipalkka on 1 900–2 000 euroa brutto. Kolmannentoista kuukauden palkka joulukuussa on yleinen. Lisäksi Bombardierissa maksetaan ns. neljännentoista kuukauden palkka, joka perustuu työvuosiin tehtaalla. Se vaihtelee 200:sta 900 euroon. Palkanlisänä koetaan myös kuuden euron arvoinen lounasseteli , 120 euroa ylimääräistä nettona kuukaudessa. Sillä ostetaan yleensä ruokaa perheelle, sillä tehtaan ruokalassa voi syödä hyvän lounaan 2,50 euron hinnalla.

Työsuojelu ja työterveyshuolto toimivat hyvin. Uusiin työtehtäviin saa koulutuksen ja suojavälineet tulevat työnantajalta. Omalla terveysasemalla on lääkäri ja kaksi sairaanhoitajaa.

Varhaiseläkkeelle hinkua

Työaika on valtakunnallisen sopimuksen mukaan 36 tuntia viikossa, mutta Bombardierissa tehdään 40-tuntista viikkoa. Ylimääräiset tunnit korvataan vapaa-aikana. Vuosiloma on 18 arkipäivää, mutta siihen lisätään yliajasta toiset 20 päivää. Vuosilomapäivinä tehdas on suljettu.

— Jos sitten vuoden varrella tulee tarve esimerkiksi perheasioiden tai muiden yksityisten järjestelyjen vuoksi ottaa vapaata, on siihen mahdollista saada yhteensä 10 päivää, kahdeksan päivää palkallisena ja kaksi palkattomana.

Eläkeikä on 65 vuotta, mutta jos työvuosia on ehtinyt kertyä 38, on mahdollistä jäädä varhaiseläkkeelle jo 55-vuotiaana. Jos niitä on 30, varhaiseläkkeelle voi jäädä 58-vuotiaana.

— Kaikki, jotka suinkin pääsevät, jäävät eläkkeelle jo 55-vuotiaina, Bogaert naurahtaa.

Eläke on 80 prosenttia palkasta. Aikainen varhaiseläkkeelle jääminen on Belgian suuri ongelma, johon nyt yritetään saada muutosta. Enää ei työelämään pääse 16-vuotiaana, sillä  peruskoulutus päättyy 18-vuotiaana,  ja pitemmästä työssäoloajasta halutaan palkita paremmalla eläkkeellä.

Rockia ja englantia

Yhteiskunnallisesti aktiivisen Steven Bogaertin päivät venyvät pitkiksi. Normaalin työajan ,  klo 7.30–17.00,  jälkeen hän joutuu usein jäämään työpaikalle pitkälle iltaan venyviin kokouksiin.  

Perheessä on kolme lasta: yhdeksän-, kahdeksan- ja neljävuotiaat vilkkaat pojat. Vaimo on töissä erityiskoulun keittiössä.

— Vaimoni on töissä myös viikonloppuisin, joten lastenhoidossa joudumme tekemään paljon järjestelyjä. Auto on vuoroin vaimolla, vuoroin minulla. Usein teen työmatkat junalla. Asumme noin 20 kilometrin päässä Bruggesta pienessä Lichterveldessä, jonka kyläneuvostoon myös kuulun.

Bogaert on innokas rockin ja kitaramusiikin ystävä. Belgian kesäisillä hiekkarannoilla hän jo nuorena miehenä ystävystyi liverpoolilaisen rockkitaristin kanssa. Levyiltä ja kitaristiystävältään hän on oppinut sujuvan englannin. Kielitaidosta on ollut paljon hyötyä myös ammatissa ja järjestökontakteissa. 

— Tekninen sanasto on kyllä jäänyt vähiin enkä pysty kirjoittamaan kovin hyvin, hän hymähtää.

Musiikki on edelleen tärkeä osa vapaa-aikaa. Lichterveldessä Bogaert on joka syksy mukana järjestämässä Mid-Live-Rock -kapakkakierrosta, joka tarjoaa saman päivän aikana elävää musiikkia kylän keskustan yhdeksässä pubissa.

Lomalle perhe aikoo lähteä autolla Tsekin tasavaltaan.

— Hirvittää jo hiukan etukäteen pitkä automatka kolmen villin tenavan kanssa! Täytyy pitää paljon taukoja! Bogaert virnistää.

mikä maa?

Belgian kuningaskunta on liittovaltio, jossa asuu 10,3 miljoonaa ihmistä. Heistä on hollanninkielisessä Vlanderissa lähes 6 miljoonaa, ranskankielisessä Valloniassa 3,4 miljoonaa ja Brysselin pääkaupunkialueella melkein miljoona. Lisäksi on pieni saksankielinen vähemmistö lähellä Saksan rajaa.

Belgian talous on hyvin avoin tuonti- ja vientitalous. Teollisuuden osuus viennistä on lähes 80 prosenttia. Bruttokansantuotteesta yli 70 prosenttia tulee kuitenkin palvelualoilta. Maatalouden osuus on vain 1,4 prosenttia.

Viimeisten barometrien mukaan teollisuudessa työskentelevien odotukset ovat positiiviset siitä huolimatta, että useissa metallialankin tehtaissa on ollut isoja järjestelyjä ja irtisanomisia.

Noin 62 prosenttia väestöstä on työssä. Työttömyysprosentti heiluu 7,5 ja 8 prosentin välillä.

Koko maassa järjestäytymisaste on noin 60 prosenttia.

Teksti Raili Manninen

Ahjo 18 / 27.9.2007