Aikapalkkaan siirtyminen lisäsi tehokkuutta

Konepajan tuotteet käyvät kaupaksi ja työntekijöiden määrä on kasvanut useilla kymmenillä muutaman vuoden aikana. Pääluottamusmies Olli Sirosta huolestuttaa kuitenkin määräaikaisten työsuhteiden yleisyys.

Metalliteollisuudella on Savonlinnassa pitkät perinteet. Savonlinnan metallityöväen ammattiosasto perustettiin 101 vuotta sitten. Lypsyniemellä rautaa on taottu vuodesta 1917. Nykyisin Lypsyniemen konepajaa isännöi itävaltalaisen Andritzin omistama Savonlinna Works Oy. Vuosien varrella Lypsyniemellä konepajatoimintaa ovat harjoittaneet muun muassa Enso Gutzeit ja Ahlström.

Andritzin toiminta Savonlinnassa alkoi vuonna 2000 ja vuonna 2004 konepaja yhtiöitettiin Savonlinna Works Oy:ksi. Ennen sitä oli Ahlströmin ja Kvaernerin yhteisyrityssuunnitelma ajautunut kiville. Itävaltalaisen Andritzin tulo konepajan omistajaksi osoittautui hyväksi ratkaisuksi, vaikka Olli Sironen ja levyseppä-hitsaajana konepajalla työskentelevä Metallin liittotoimikunnan jäsen Markku Nousiainen myöntävätkin, että silloin se vähän arvelutti.

Works tekee sellu- ja paperiteollisuuden koneita ja laitteita, kuten pesureita ja kierrätyspaperin kuidutuslaitteita, sekä service-toimintaa. Konepajan palveluksessa on noin 300 ihmistä, joista työntekijöitä 250. Lisäksi Andritzilla on Savonlinnassa noin 120 työntekijää pääasiassa hallinnossa, markkinoinnissa ja tuotekehittelyssä.

Works on Savonlinnan toiseksi suurin yksityinen työnantaja. Tuotantopäällikkö Jyrki Ruuskasen mukaan 99 prosenttia tuotannosta menee Andritzille, pääasiassa Aasiaan, sekä Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Savonlinna Worksin varsinainen tukijalka on DD-pesuri, joka on oman ja pitkäaikaisen tuotekehittelyn tulos. DD-pesurilinja on myyty muun muassa paljon huomiota osakseen saaneelle Metsä-Botnian Uruguayn sellutehtaalle. DD-pesurien menekki on viime vuosina kasvanut, ja tänä vuonna konepajalla niitä valmistuu yli 30. Vuonna 2004 pesureita tehtiin 17.

– Kun vuonna 1972 aloitin konepajalla, niin muistaakseni pesurin tuotekehittely oli jo silloin käynnissä, Sironen sanoo.

Joka viides määräaikainen

Toimitusjohtaja Kaj Lindhin mukaan konepajan tilauskanta on ollut hyvä vuosituhannen vaihteesta lähtien. Lindhin mielestä hyvin on mennyt jo poikkeuksellisen pitkään, sillä yleensä vauhti on hiipunut metallien hintojen noustessa. Nyt näin ei ole käynyt. Alan kovassa kilpailussa Works on pärjännyt hyvin.

– Kilpailu on kovaa, ja toimintaa pitää tehostaa koko ajan, Lindh sanoo.

Ruuskasen mukaan konepajalla toimitaan nykyisin melkoisten paineiden alla. Yhtäältä paineita ovat lisänneet materiaalien vaikeutunut saatavuus ja kohonneet hinnat, toisaalta pyrkimykset oman toiminnan tehostamiseen. Oman elementtinsä konepajan arkeen tuo pula ammattimiehistä, mikä koskettaa myös Savonlinnaa. Tämä näkyy muun muassa siinä, että konepajalle on palkattu muutamia venäläisiä työntekijöitä.

Sironen ja Nousiainen ovat kehitykseen muuten tyytyväisiä, mutta pitävät määräaikaisten työntekijöiden lukua ehdottomasti liian suurena. Heitä on noin 50 eli noin 20 prosenttia konepajan työntekijöistä.

Ruuskanen selittää määräaikaisten määrää odotettavissa olevilla suhdannevaihteluilla. Hän korostaa, ettei vuokrafirmojen palveluita konepajalla käytetä ja että vanhojen työntekijöiden jäädessä eläkkeelle määräaikaisia työsuhteita muutetaan yleensä toistaiseksi voimassa oleviksi.

– Määräaikaisia työsuhteita on liian paljon. Ihmiset joutuvat olemaan pitkään epävarmuudessa työn jatkuvuuden suhteen, toteaa Sironen.

Urakasta tuntipalkkaan

Worksilla on löydetty hieman poikkeuksellinen tapa toiminnan tehostamiseen: siirtyminen urakkapalkasta tuntipalkkaan. Toisin kuin äkkiseltään voisi olettaa, tämä on lisännyt tuotannon tehokkuutta. Ruuskanen, Sironen ja Nousiainen pohtivat, että siihen on vaikuttanut esimerkiksi se, että jatkuva urakoista ja lisätunneista riitely on jäänyt pois. Lisäksi töitä voidaan tehdä ilman urakkaan liittyviä paineita ja ottaa huomioon se tosiasia, että toisinaan esimerkiksi pesurin valmistus sujuu joutuisammin, joskus taas hitaammin.

– Kun aloitin urakkalaskentapäällikkönä 1970-luvulla, niin todella paljon aikaa kului urakoista riitelemiseen. Sekin aika olisi kannattanut käyttää tehokkaaseen työntekoon, Ruuskanen tuumii.

Aikapalkkaan siirtymiseen ovat tyytyväisiä myös levyseppä-hitsaaja Timo Nuopponen ja koneasentaja Tapio Herranen. Nuopponen ei kaipaa urakkaa ja siihen liittyvää jatkuvaa huolta urakan pitämisestä. Herranen sanoo, että mitä pidempään on tehty töitä aikapalkalla, niin sitä vähemmän urakkaa on kaivannut.

Talossa on käytössä myös liukuva ja joustava työaika, minkä ansiosta on mahdollista tehdä tunteja sisään tai tarvittaessa ottaa myös ns. miinus-tunteja. Harvempi työntekijä kuitenkaan päästää saldoa miinuksen puolelle. Herranen pitää saldon tavallisesti muutaman tunnin plussan puolella.

Nuopponen on ollut talossa vuodesta 1985 ja Herranen vuodesta 1973. Nuopponen sanoo nykyisen korkeasuhdanteen aiheuttavan työntekijöille jonkin verran paineita, mutta toteaa samalla, että myös työmenetelmät ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Myös yhteistyö työnantajan kanssa on heidän mielestään asiallisella linjalla. Vaikeitakin aikoja on ollut. Sironen uskoo, että pitkäaikainen yhteiselo on hionut pahimpia särmiä ja opettanut yhteistyöhön.  

Savonlinnan metalliteollisuus hyvällä kasvu-uralla

Savonlinnan talousalueen teknologiateollisuusyrityksissä on noin 1 000 työpaikkaa, joista noin 70 prosenttia raskaassa metallissa. Suurin osa teollisuudesta on keskittynyt Savonlinnaan. Isoin toimija metallin kentässä on Savonlinna Works Oy. Se on Savonlinnan mittakaavassa iso tekijä ja työllistää noin 300 ihmistä. Works on myös merkittävä alihankkijoiden työllistäjä.

Kymmenkunta vuotta sitten käynnistettiin – silloin Lypsyniemen konepajaa isännöineen Ahlström Machineryn aloitteesta – projekti alihankintateollisuuden kehittämiseksi. Ahlström tarvitsi osaavia ja isoihin kokonaistoimituksiin pystyviä alihankkijoita. Projektista syntyi Metallitiimi, paikallisten metalliyritysten yhteistoimintaverkosto. Runsaassa kymmenessä vuodessa osa paristakymmenestä mukana olevasta yrityksestä on kehittynyt ja kasvanut voimakkaasti.

– Päähankkija haki, ja hakee edelleen, enemmän yhteistyöyrityksiä kuin pelkkiä alihankkijoita. Alihankkijoiden osaamista ja vastuunottokykyä halutaan kasvattaa joko yhdessä yrityksessä tai pk-yrityksiä verkostoimalla. Works on alueen metallin veturi, mutta alihankintaa ja tuotteita Savonlinnassa tehdään myös muille isoille toimijoille, kuten Wärtsilälle ja Aker Yardsille, kertoo Metallitiimissä käynnistämisestä alkaen mukana ollut Savonlinnan seudun yrityspalvelun toimialavastaava Lasse Pulkkinen.

Pulkkisen mukaan teknologiateollisuuden liikevaihto on Savonlinnan alueella kasvanut vuodesta 2000 vuoteen 2006 noin 30 prosenttia.

– Jos Savonlinnan talousalue ei menesty, niin se ei ole ainakaan metalliteollisuuden vika. Metalli- ja teknologiateollisuus työllistää kerrannaisvaikutuksineen noin 3 000–4 000 ihmistä, Pulkkinen sanoo.

Se on paljon noin 27 0000 asukkaan kaupungissa ja talousalueella, jonka väkiluku lähentelee viittäkymmentätuhatta.

Uutena toimialana Pulkkinen sanoo kasvussa olevan ns. elinkaarimallin. Sen lähtökohtana on, että laitteen myymisen lisäksi toimittaja vastaa huolloista ja osallistuu prosessien hallintaan ja kehittelyyn. Ja laitteen tultua elinkaarensa päähän tilalle toimitetaan uusi. Myös paikallisilla innovaatioilla sekä osaamisen kehittämisellä on tärkeä merkitys alueen tulevaisuudelle.  

Worksin toimitusjohtaja Kaj Lindh sanoo osan yrityksistä olevan nykyisin hyvinkin osaavia ja innovatiivisia. Kehityksessä mukana pysymisessä Lindh painottaa yhteistyötä ja oppimiskykyä. Tutkimustoiminnan kehittämisessä hän ei näe ongelmana niinkään resurssien puutetta, vaan oikeiden tutkimuskohteiden ja henkilöiden löytämistä. Pienen paikkakunnan etuja hänen mukaansa ovat yritysten kuunteleminen herkällä korvalla sekä ammattitaitoisten työntekijöiden saatavuus ja sitoutuminen työpaikkoihinsa. Savonlinnan miinus-puolelle hän kirjaa pitkät matkat ja hankalat kulkuyhteydet.

Worksin pääluottamusmies, Savonlinnan kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa vaikuttava Olli Sironen painottaa myös yhteistyötä ja paikallista osaamista. Hän pitää  Savonlinnassa vuoden  toiminutta paperinvalmistusprosesseja tutkivaa kuitulaboratoriota hyvin tärkeänä alueen metalliteollisuuden tulevaisuuden kannalta, samoin Lypsynimen alueelle suunniteltua teknologiapuistoa. Sinne tulee sijoittumaan useita teknologiateollisuuden korkean osaamisen yrityksiä.

– Koko Suomelle on tärkeää, että prosessiteollisuuden osaaminen pysyy täällä, vaikka sellu- ja paperiteollisuuden investoinnit ja tuotanto ovatkin viime vuosina kasvaneet voimakkaimmin Etelä-Amerikassa ja Kaukoidässä, Sironen sanoo.
 

Teksti Arto Jokela

Ahjo 17 / 13.9.2007