Aivojen lomalle on monta keinoa

 Yhtä ainoata reseptiä aivojen lepuuttamiseen ei ole, aivotutkija Kiti Müller vakuuttaa.

Ihmisen pitää Müllerin mielestä tarjota itselleen mahdollisuus univelan nukkumiseen pois, jos siltä tuntuu.

– Jollekin aivojen lepo on jonkin mukavan asian tekemistä. Tietynlaisia oikeita malleja keholle ja mielelle ei ole, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kiti Müller painottaa.

Sekä aktiivi- että löhöilyloma puoltavat kumpikin paikkaansa. Aivot tarvitsevat molempia, tilanteesta riippuen.

– Jos työtä tehdään pitkälti päänupin varassa ja liikkuminen jää vähemmälle, hyvä tapa lepuuttaa aivoja on tehdä kesälomalla ihan jotain muuta, Müller toteaa.

Hän suosittaa pallopelejä ja yleensäkin liikuntaa tietotyöläisille, myös kaunokirjallisuuden lukeminen kelpaa.

– Aivoille on lepoa myös se, että ne saavat muunlaisia virikkeitä kuin työn tarjoamat.

Uskalla hellittää otetta

Työasiat kannattaa hoitaa loman alla mielestään jakamalla vastuuta työtovereille. Vastaavasti sitten pitää osata ottaa heidän töitään hoitaakseen.

– Täytyy osata tyytyä toisten tapaan hoitaa ne työasiat, jotka heille siirtää. Yleensäkin työpaikoilla kannattaisi miettiä, mikä on kyllin hyvää ja riittävää. Työstä voi karsia vähemmän tärkeät asiat kesäloman ajaksi.

Työelämä on Müllerin mielestä mennyt liian tiukoille, kun kesätyöntekijää ei voida ottaa, koska ei ole aikaa perehdyttää tätä työhön. Hän toivoo, että sijainen voitaisiin ottaa riittävän ajoissa.

– Jokaisen ihmisen pitäisi voida lähteä lomalle siten, ettei hänen tarvitse miettiä töiden kasaantumista. Jos työasioista ei pysty irtautumaan loman alussa, kannattaa pohtia vakavasti sitä, onko uupuminen uhkaamassa.

Hän huomauttaa, että joillakin kiinnostava harrastus nappaa heti loman alussa mukaansa ja työasiat unohtuvat.

Olkaa itsellenne armollisia

Tutkija ei tuomitse niitä, jotka tekevät kesälomalle pitkän puuhalistan.

– Ihmisten temperamentti ja luonne ovat erilaisia. Joillekin on suuri nautinto saada kesälomalla kaapit järjestykseen ja koti sellaiseen kuntoon, että siellä on kiva olla loppuvuosi. Jollekin toiselle aiheuttaa kauheasti paineita se, kun suunnitelmat eivät toteudukaan.

– Kunhan pystyy olemaan itsellensä armollinen. Jos siitä kymmenen kohdan listasta kolmekin saa tehtyä, se on hyvä suoritus.

Müllerin mukaan jokaisen meistä kannattaisi opetella, mikä on riittävän hyvää. Toiset ottavat itselleen suuria suorituspaineita esimerkiksi median antamista toimintamalleista.

– Osa ottaa esimerkiksi terveysohjeet enemmän tosissaan kuin toiset. Lopulta ihminen stressaantuu ja hänelle saattaa tulla ahdistustason mielenterveysoireita.

Kun tavoitteista tuleekin isäntä

Kuntokuurista ei kannata tehdä itselleen taakkaa.

– Aivot ja ruumis toimivat kokonaisuutena, Müller painottaa.

Täydelliseen suoritukseen ja elämänhallintaan pyrkivä voi ladata itseensä sellaisen määrän ohjeita ja tietoja hyvinvoinnista, että hän lopulta nääntyy ihannekuvaa saavutellessaan.

Ongelma ei ole yksin työikäisten, vaan myös peruskoululaisten ja lukiolaisten. Liikunnan ja ravinnon sopivaa määrä tavoitellessaan ihminen saattaa suistua oikeilta raiteilta.

– Ravinnon vinoutumat vaikuttavat aivojen jaksamiseen, Müller tähdentää.

Epäsäännöllinen syöminen aiheuttaa mm. verensokerin haitallisia heilahteluja. Nälkäisenä ei opi ja muisti pätkii. Ylenpalttinen vitamiinien käyttö saattaa puolestaan johtaa pysyvään hermostovaurioon.

– Monipuolinen seka- tai kasvisravinto turvaa vitamiinien ja hivenaineiden saannin. Jos niitä haluaa lisätä, kannattaa kysyä apteekista neuvoa. Yliannostus rautapillereitäkin johtaa pysyviin vaurioihin.

Motoriikkaa kinttupolulla

Aivotutkija muistuttaa useaan otteeseen pään suojaamisesta. Jokainen osaa käyttää kypärää, kun hänellä on rullat tai pyörät allaan. Myös kiipeilyssä ja purjelautailussakin voi iskeä päänsä pahasti. Käden voi kipsata kuntoon, mutta aivoja ei pysty korjaamaan.

Kaatumiseen voi varautua paitsi asianmukaisilla suojilla, myös harjaantumalla. Müller patistaa liikkumaan epätasaisessa maastossa asfaltin ja soratien sijaan.

– Se ylläpitää niitä aivojen hermoverkkojärjestelmiä, joita tarvitaan tasapainon hallintaan, liikkeen koordinointiin ja motoriikkaan. Harjoittelun myötä tasapaino pitää ikääntyneenäkin paremmin eikä tule sitä lonkkamurtumaa.

Lavatanssit saavat tutkijalta ison tunnustuksen.

– Tanssiessa kaikki aivo-osiot harjaantuvat: tasa-paino, liikekoordinaatio, monimutkaisten liikkeiden suunnittelu ja hallinta, kuulo- ja näköinformaation käsittely ja sosiaalinen vuorovaikutus. Yksi paras tapa pitää aivonsa kunnossa on tanssiminen erilaisen musiikin tahdissa. Ei ihme, että päivätanssia harrastavat vanhukset ovat keskimäärin iloisempia ja hyväkuntoisempia, Müller muistuttaa.

Hyvää vanhuutta itselleen suunnittelevien keski-ikäisten on hänen mukaansa syytä pysyä uteliaina. Siksi kannattaa luoda rutiineja vanhuuden varalle, olivatpa ne lehden päivittäistä seuraamista tai kukkapenkin tutkimista.

Teksti Birgitta Suorsa/UP

Ahjo 14 / 5.7.2007