Valvontalaista jämäkkyyttä

Valvonta varautuu nyt uuteen haasteeseen – tilaajavastuun jalkautumiseen.

Työsuojelutarkastaja menee metalliverstaaseen joko viranomaisen omasta tahdosta tai ilmi tulleesta vihjeestä määräysten laiminlyönnistä. Työpaikalla ilmenee puutteita työsuojelumääräysten noudattamisessa. Tarkastaja antaa toimintaohjeet. Jonkin ajan kuluttua tarkastaja havaitsee, ettei ohjeita noudateta. Hän antaa kehotuksen. Työnantaja ei noudata kehotusta määräaikaan mennessä, ja asia siirtyy työsuojelupiirille. Se voi asettaa uhkasakon tai työn teettämis- tai keskeyttämisuhan, mikäli niskuroiva työnantaja ei kunnioita lakia.

— Näin pitkälle tarvitsee onneksi harvoin mennä, sillä kehotus yleensä tuottaa toivotun tuloksen, sanoo Markku Marjamäki.

Työsuojelun uusi valvontalaki antoi valvontaviranomaiselle uuden työkalun, kehotuksen, joka Marjamäen mielestä tehostaa tarkastajien toimintaa. Aiemmin ainoa mahdollisuus oli käynnistää piirin päätöksentekoprosessi tai rikosprosessi, jos työnantaja ei suostunut noudattamaan viranomaisen toimintaohjeita.

— Kehotus on parhaimmillaan instrumentti, jota voidaan ajan saatossa arvioida ja muuntaa työympäristöjen kehittyessä, Marjamäki sanoo.

Koko maassa työsuojeluviranomaiset ovat viimeisen vuoden aikana antaneet työpaikoille 24  000 toimintaohjetta ja reilut 5 000 kehotusta. Velvoittavaan päätökseen niistä johti vain 45. Väliaikaisia käyttökieltoja tarkastajat antoivat alle 50.

Metallialalla kehotukset ovat Uudenmaan työsuojelupiirissä liittyneet lähinnä tapaturmavaarojen ennaltaehkäisyyn.

— Keskeinen idea lakiuudistuksessa oli, että se tuo jämäkkyyttä ja vaikuttavuutta valvontaan, ja niin on tapahtunutkin, Marjamäki sanoo.

Työvoiman holtiton käyttö kuriin

Samaan aikaan kun viranomaisten työsuojeluvalvonta on napakoitunut, suurennuslasi on suunnattu työpaikoille, joissa tiedetään työskentelevän ulkomaalaista työvoimaa. Työsuojeluviranomaisten, poliisin, verottajan ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyö on purrut, mutta levollisin mielin piiripäällikkö Marjamäki ei ole.

— On todella huolestuttavaa, jos Suomeen pääsisi syntymään kahdet työmarkkinat. En tiedä onko oireellista, että Uudellamaalla viimeisimmissä kuolemaan johtavissa työtapaturmissa kaksi uhreista oli virolaisia ja yksi vuokratyöntekijä. Jos työvoiman käyttö menee vuokratyön ja alihankintaketjutusten kautta hallitsemattomaksi, tilanne ei ole kenenkään käsissä, Marjamäki murehtii.

Uudenmaan työsuojelupiirin kohdennetuissa tarkastuksissa paljastui, että metallialalla tilanne on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi rakennuksilla ja ravintoloissa, joissa tuntuu hyvästä lainsäädännöstä ja tehostuneesta valvonnasta huolimatta olevan pimeän työn mentäviä ammottavia aukkoja.

Kohdennetuissa tarkastuksissa metallialalla satunnaisotoksen työpaikoilla työntekijöistä neljännes oli ulkomaalaisia. Vain neljännes ulkomaalaisista oli työsuhteessa. Työsuhteessa olevien ulkomaalaisten työntekijöiden asiat tuntuivat kuitenkin olevan pääasiassa lain ja sopimusten säätämällä tolalla.

— Katsaus ei anna luotettavaa kuvaa koko alan tilanteesta, sillä otokseen valittiin vain työpaikat, joissa tiesimme työskentelevän ulkomaalaisia, Marjamäki huomauttaa.

Alihankinnan koko ketju läpinäkyväksi

Työsuojeluviranomaisten päänsärky ei hellitä, vaikka lainsäätäjä antaa uusia työkaluja valvontaan. Työmäärä kasvaa koko ajan. Uutena haasteena on tilaajavastuulaki, jonka käytännön valvonta koko maassa on sälytetty Uudenmaan työsuojelupiirille. Kaksitoista uutta, asiaan vihkiytyvää tarkastajaa levittäytyvät kuitenkin eri puolille Suomea.

Marjamäki odottaa lain jalkautumiselta paljon.

— Ideana on turvata yrityksille yhdenvertaiset toimintaolosuhteet niin, ettei firmojen tarvitse kilpailla työvoiman hinnalla tai tinkimällä työturvallisuudessa. Parhaimmillaan tilaajavastuulaki tekee läpinäkyväksi koko alihankintaketjun. Haaste on saada tilaajavastuu menemään läpi koko urakointiketjun.

Uudenmaan työsuojelupiirissä on törmätty tilanteisiin, joissa pääurakoitsija ei edes tiedä, että työmaalla on liikkunut ulkomaalaista, joskus hämärääkin työvoimaa —­­  puhumattakaan, että alihankkijasta olisi jotain tietoa.

Tilaajavastuu iskee suoraan suureen suoneen eli telakoille, joille havitellaan suomalaisen ammattityövoiman puutteessa ulkomaalaisia. Lähialueilta tuskin riittää osaavia käsiä kaikkeen tarpeeseen, ja alihankintaketjujen alkujuuret voivat ulottua kauaskin rajoilta.

— Onneksi telakka-alueita voi sentään valvoa, koska pysyvällä työpaikalla on mahdollista järjestää kulunvalvonta, jos niin tahdotaan. Liikkuvilla työpaikoilla, kuten rakennusalalla, valvonta on vaikeaa, Marjamäki sanoo ja pitää tärkeänä työturvallisuuden ja työehtojen noudattamisen kannalta, että tilaajavastuulaki maastoutuu perinpohjin suomalaiseen työelämään.

Teksti Leena Seretin

Ahjo 10 / 10.5.2007