Turun telakan villi länsi rauhoittuu

Työsuojelupiirin ja luottamusmiesten yhteistyöllä on saatu järjestystä alihankintaketjujen villiin länteen.

Työtä yhden euron tuntipalkalla. Jopa parinkymmenen yrityksen mittainen alihankintaketju. Työpaikalle saattaa tulla 500 uutta työntekijää joka kuukausi. Kielitaidottomia työntekijöitä huijataan ja jätetään palkat maksamatta.

Ote synkästä tulevaisuudenvisiosta? Parodia kapitalistin märästä unesta? Ei, vaan totista totta suomalaisilla telakoilla.

Maaliskuisena aamupäivänä Turun ja Porin työsuojelupiirin tarkastaja Kristiina Linna on kiertänyt tarkastuskierroksella telakalla. Seuranaan hänellä on toinen työsuojelupiirin tarkastaja Anna Salmelainen, telakan varapääluottamusmies Timo Lehto sekä työsuojelupäällikkö Matti Tuimala.

Työsuojelupiiri ei päästä lehdistöä seuraamaan tarkastuksia, mutta Linna saa kertoa asioista itse. Tämän aamun tarkastuksessa kaikki oli hyvin — ainakin melkein.

— No, yhdessä yrityksessä ei ollut järjestetty työterveyshuoltoa. Ja muutamaan sellaiseen firmaan taas törmättiin, joiden nimet eivät olleet tuttuja. Otettiin nimet ylös, ja tehdään tarkastukset mahdollisesti ensi kerralla, Linna kertoo.

Turun ja Porin työsuojelupiiri aloitti ulkomaalaistarkastukset Turun telakalla syksyllä 2005. Siitä lähtien Linna on käynyt telakalla tarkastuskäynnillä pari kertaa kuukaudessa.

Työsuojelupiirin toimintaan kuuluu tarkastaa alihankintayritysten ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeus sekä heidän työsuhteensa vähimmäisehdot kuten palkka, työaika ja vuosiloma. Tämän kevään ajaksi työsuojelupiiri vielä tehosti tarkastustoimintaansa. Linnan lisäksi saatiin kaksi määräaikaista tarkastajaa.

— Tekemissäni aliurakoitsijayritysten tarkastuksissa on löytynyt huomattavia puutteita erityisesti palkanmaksussa. Puutteita on havaittu myös muissa työnantajavelvoitteiden noudattamisessa kuten tapaturmavakuutusten tai työterveyshuollon järjestämisessä, Linna perustelee tehostettuja tarkastuksia.

Linnan mukaan tarkastuksilla on ollut myönteisiä vaikutuksia. Telakan johdon suhtautuminen on parantunut, ja monet alihankkijayritykset ovat laittaneet asioita kuntoon. Yritykset ovat korottaneet palkkoja, lyhentäneet työpäiviä, järjestäneet työterveyshuoltoa ja ottaneet tapaturmavakuutuksia.

— Uskon, että valvonnalla on myös ennaltaehkäisevää vaikutusta. Käyn telakalla kierroksella aika usein, jotta työntekijät ja työnantajat näkevät, että valvontaa on.

Työsuojelupäällikkö Tuimala kertoo, että Aker Yards on ottanut aktiivisemman otteen alihankkijoidensa ja ulkomaalaistyövoiman suhteen.

— Viime vuoden puolella pidimme meidän kanssa sopimussuhteessa oleville yrityksille infotilaisuuden, jossa kerrottiin, mitä lakisääteiset vaatimukset ovat ja miten niitä kuuluu noudattaa. Nyt kestää aikansa, että tieto kulkeutuu ketjussa eteenpäin, Tuimala sanoo.

Työtä yhden euron tuntipalkalla

Suomessa työskentelevälle työntekijälle kuuluu maksaa vähintään Suomen lakien ja työehtosopimusten mukaista vähimmäispalkkaa, vaikka työntekijä ja työnantaja olisivatkin ulkomaalaisia.

Yrityksillä on velvollisuus näyttää palkkakirjanpitonsa työsuojelupiirin tarkastajille. Telakkatöissä työehtosopimuksen mukainen vähimmäispalkka ennen päivärahoja on vajaat kahdeksan euroa tunnilta. Turun telakalla työsuojelupiirin tarkastajat ovat löytäneet alimmillaan yhden euron tuntipalkkoja.

— Työntekijät ovat siis saaneet samaa palkkaa kuin lähtömaassaan. 200 euroa kuussa on ollut vanhastaan telakkatyöläisen palkka esimerkiksi Baltian maissa tai Puolassa. Täällä palkkauksessa ei ole sitten huomioitu ollenkaan Suomen säädöksiä, Linna kuvailee.

Ulkomaalaiset työntekijät saattavat kuitenkin olla tyytyväisiä osaansa. He saavat töitä, ja kun palkan päälle lasketaan päivärahat, he ansaitsevat kuitenkin enemmän kuin kotimaassaan.

— Meille tuleekin harvoin valituksia ulkomaalaisilta työntekijöiltä. Ilmiannot tulevat useimmiten suomalaisten yritysten luottamushenkilöiltä tai kilpailevilta yrityksiltä, Linna kertoo.

Jos yritysten toiminnassa on jotain suorastaan rikollista, Linna ottaa yhteyttä poliisiin. Esimerkiksi jos yritys on kirjannut työkirjanpitoonsa työntekijöiden tehneen kahdeksan tunnin työpäiviä, mutta telakan kulkuluparaporteista selviääkin, että työtä on painettu 12 tuntia päivässä.

Telakan luottamusmiesten ja poliisin lisäksi Linna pitää tiivistä yhteyttä verottajaan. Ennen yli kuusi kuukautta Suomessa oleskelleen piti maksaa veronsa tänne. Tämän vuoden alusta verovelvollisuus muuttui Pohjoismaiden ja Baltian maiden kansalaisille alkavaksi heti. Linna on törmännyt tapauksiin, että useamman vuoden telakalla työskennelleet ovat maksaneet koko ajan veronsa lähtömaahan.

Kieli avaa keskusteluyhteyden

Linnan mukaan aliurakoitsijoiden työntekijät suhtautuvat tarkastuksiin yleensä hyvin.

— Kerron, että olen työsuojelupiirin tarkastaja, ja että tehtävämme on valvoa, että ulkomaalaisilla työntekijöillä olisi kaikki asiat hyvin. Etteivät turhaan pelästy, mikä tarkastus tämä on.

— Sitten kyselen palkoista ja työajoista. Jos työntekijä ei halua kertoa, lopetan kyselyn siihen enkä ahdistele sen enempää. Työnantajilla on velvollisuus antaa meille tietoja, työntekijöillä ei.

Osa ei halua kertoa palkkaansa, mutta suurin osa kertoo senkin. Silloin Linna voi kysyä johdattelevasti, että tietääkö työntekijä, että hänellä on oikeus saada noin kahdeksan euroa tunnilta?

Monet työntekijät ovat luonnollisesti valmiimpia kertomaan asioistaan omalla kielellään.

— Liettualaiset työntekijät ovat kertoneet aika avoimesti asioistaan, kun on ollut tulkki mukana. He eivät monesti puhu muuta kuin liettuaa, vanhemmat ehkä myös venäjää, Linna kertoo.

Linna sanoo puhuvansa ”auttavasti” viroa, sen verran että pystyy tarkastuksen tekemään. Salmelainen puhuu puolestaan venäjää.

Linnan mukaan osaa työntekijöistä on selvästi kielletty kertomasta palkkojaan. Puolessatoista vuodessa monet aliurakointiyritykset ja pidempään viipyneet työntekijätkin ovat tulleet Linnalle tutuiksi.

Joskus Linnalle tulee tunne, että hänelle valehdellaan päin naamaa. Ja aina työntekijä ei edes tiedä oikeaa palkkaansa. Välillä työntekijä ei edes tiedä, mikä yritys telakan alihankintaketjussa hänen työnantajansa loppujen lopuksi on.

Tilaajavastuulaista ei apua

Varapääluottamusmies Timo Lehto on ollut useimmiten Linnan mukana tarkastuskierroksilla. Hän kertoo, että osaa ulkomaalaisista työntekijöistä selvästi huijataan ja käytetään hyväksi.

— Heidät tuodaan tänne töihin kuudeksi viikoksi ja palkat jätetään maksamatta. He palaavat kotimaahansa eivätkä tule koskaan uudestaan tänne.

— Telakka ei tule enää toimeen ilman ulkomaalaisia, koska Suomesta ei löydy enää tarpeeksi laivanrakentajia. Jostain täytyy ammattitaitoa ammentaa, mutta ei se saisi ihan tällaista ihmisten hyväksikäyttöä olla, Lehto puuskahtaa.

Tuore tilaajavastuulaki ei Lehdon mukaan tuo apua telakan kaltaiseen pitkälle ketjuuntuneeseen alihankintakuvioon.

— Päähankkijat, jotka ovat siinä ensimmäisenä ketjussa, ovat isoja firmoja, joilla on asiat kunnossa. Mutta siellä viidennessä tai 25:ssä yrityksessä ketjun lopussa ei ehkä ole enää mikään kunnossa. Tilaajavastuulaki ei anna valtuuksia saada sieltä mitään tietoja.

Välillä käy niinkin, että kun jonkin ulkomaalaisen yrityksen asioista löytyy tarkastuksessa huomautettavaa, suomalainen tilaajayritys jättää alihankkijan laskut maksamatta. Silloin alihankkija saattaa mennä konkurssiin, ja palkat jäävät maksamatta.

Työntekijöiden asumisestakin saatetaan vetää välistä. Linna kertoo tapauksesta, jossa alihankkijayritys oli majoittanut neljä työntekijää nuhruiseen kerrostalokaksioon, josta kaupunki pyytää vuokraa 300 euroa kuussa. Yritys peri kuitenkin työntekijöiltä asumisesta 600 euroa kuukaudessa – jokaiselta erikseen.

— Asuminen ei sinänsä kuulu työsuojelupiirin valvomiin asioihin, mutta jos palkasta peritään kohtuuttomia vuokria, silloin se alkaa kiinnostaa meitäkin, Linna sanoo.

Syystä tai toisesta alihankintaketjussa väki vaihtuu hurjaa tahtia. Telakalle tulee jopa 500 aivan uutta työntekijää kuukaudessa.

— Se on aikamoista haipakkaa. Siksi voi ymmärtää, että tämä järjestelmä ei aina toimi. Se näkyy niin laadussa kuin aikatauluissa, Lehto sanoo.

Tulijoiden ammattitaidossa on Lehdon mukaan valtava haitari.

— Osa heistä on laivanrakennuksen ammattilaisia, osa ei ole edes tehnyt metallitöitä aiemmin.

Alihankinta haastaa luottamusmiehet

Alihankintayritysten ulkomaalaiset työntekijät ovat aikamoinen haaste telakan omalle luottamusmiesorganisaatiolle, myöntää Turun Aker Yardsin pääluottamusmies Jari Aalto. Ketjuuntunut alihankinta työllistää rutkasti Aaltoa, varapääluottamusmies Lehtoa ja työsuojeluvaltuutettu Ari Rajamäkeä.

Yleensä telakan luottamusmiehillä ei ole ollut tapana ajaa järjestäytymättömien työntekijöiden asioita, mutta alihankkijoiden ulkomaalaistyöntekijöitä he ovat kuitenkin auttaneet.

— Näen, että se on meidänkin etu, että heidän kanssaan noudatetaan työehtosopimusta ja että heillä on asiaankuuluvat palkat ja työajat. Jos ne firmat saavat olla täällä kuin mullit metsässä, niin aina vähemmän täällä on suomalaisille työntekijöille töitä, Aalto sanoo.

Aallosta tuntuu, että työnantajan kauniista sanoista huolimatta Aker Yards ei ole tosissaan mukana ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen parantamisessa.

— Minun tietooni ei ole tullut yhtään sellaista firmaa, jonka telakka olisi oma-aloitteisesti täältä poistanut epäselvyyksien takia. Kaikki ne ovat tulleet Kristiina Linnan tarkastusten ja raporttien pohjalta, Aalto arvostelee.

Jos alihankkija on tarpeeksi iso ja tärkeä, se saa Aallon mukaan toimia telakalla lähestulkoon kuinka tahtoo. Kun telakan oma väki on jo vähemmistö, alihankintabisneksen ”lonkerot” ulottuvat kaikkialle, hän kuvailee.

Aalto peräänkuuluttaa Aker Yardsilta parempaa sisäistä tarkastustoimintaa. Luottamusmiesten tai työsuojelupiirin on mahdotonta juosta kolmen tuhannen alihankintatyöntekijän palkkakirjanpidon perässä.

— Ei tarvitsisi kovin montaa hämäräfirmaa heittää täältä pihalle, kun kenttä rupeaisi itse itseään vahtimaan ja puhdistamaan. Tulisi painetta laittaa asiat kuntoon, ettei joudu telakalta pois.

Ilman telakan tukea luottamusmiesorganisaatio on Aallon mielestä melko voimaton.

— Jos joku firma rikkookin sopimuksia, mutta telakka ei tee mitään, mitä siinä pystyy luottamusmies tekemään? Kun lyödä ei saa, ja järkipuhetta ei uskota! Aina voi tietysti lähteä lakkoon, mutta ei sekään ihan oikein ole, että me telakan oma väki lakkoillaan jonkun virolaisen tai puolalaisen firman työntekijöiden puolesta, Aalto sanoo.

Kilpailun pitäisi olla reilua

Aker Yardsin levysepät Petteri Rouhikko ja Petri Sipola ovat nähneet läheltä ulkomaalaisten alihankintatyöntekijöiden ryntäyksen telakalle. Tällä hetkellä Rouhikko ja Sipola työskentelevät altaassa rakenteilla olevassa laivassa rungon koonnissa.

— Ollaan pyritty pitämään se niin, että telakan omat työntekijät tekevät loppuun asti omat lohkonsa, ja alihankkijoiden työntekijät omansa. Emme halua joutua pelkäksi korjausporukaksi, joka siistii muiden jälkiä, Sipola kertoo.

— Siitäkin oli aiemmin puhetta, että oma mies ja alihankkija tekisivät töitä yhdessä. Sen me tyrmäsimme aika nopeasti, Rouhikko kertoo altaan levyseppien linjasta.

Kun ulkomaalaisten alihankkijoiden määrä alkoi lisääntyä roimasti, telakan omatkin työntekijät joutuivat kestämään lieveilmiöitä.

— Mulle oli aika kulttuurisokki, kuinka räikeää työkalujen ”lainaaminen” oli. Jos lähti kahville ja jätti työkalun siihen, se oli kadonnut kun tuli takaisin. Viimeisen puolen vuoden aikana se on onneksi rauhoittunut, Rouhikko sanoo.

Osalla ulkomaisista yrityksistä ei ollut tullessaan läheskään tarpeeksi oikeanlaisia työkaluja. Välineiden ”lainailu” saatiin kuriin vasta telakan oman väen vahtipartioilla ja tarkoilla varkausilmoituksilla.

Työsuojelupiirin tarkastusten paljastamat ulkomaalaisten työntekijöiden palkkadumppaukset herättävät Rouhikossa ja Sipolassa sympatiaa.

— Mun käy sääliksi niitä kavereita, jotka joutuvat niin pienellä palkalla tekemään töitä. Niiden kepulifirmojen omistajat pitäisi panna vastuuseen, Rouhikko vaatii.

— Ne työntekijät yrittävät vain ansaita perheelleen elannon muutaman euron tuntipalkalla. Kyllä hekin ansaitsevat sen 8-12 euron tuntipalkan.

Rouhikko ja Sipola haluavat korostaa, ettei heillä ole mitään itse ulkomaalaisia työntekijöitä vastaan. Mutta jos alihankkijoiden työntekijät tekevät hommia kymmenesosalla oman väen palkoista, kilpailu ei ole reilua.

Myös työturvallisuusasenne on osalla alihankkijoiden ulkomaalaistyöntekijöistä hakusessa, Rouhikko ja Sipola sanovat.

— Välillä tuntuu, että työturvallisuus on heille aivan vieras sana. Heille oman työn tekeminen on kaikkein tärkeintä, ja samalla he vaarantavat itsensä, työkaverinsa ja meidät, Rouhikko pahoittelee.

Nousukausi mullisti telakan työntekijäkuviot

Turun telakalla menee lujaa. Itse asiassa kaikilla Aker Yardsin suomalaisilla telakoilla Helsingissä, Turussa ja Raumalla eletään ennen näkemätöntä nousukautta. Aker Yardsin risteilijät ja autolautat –yksikön sekä liikevaihto että liikevoitto lähes tuplaantuivat viime vuonna. Tilauskirjat ovat täynnä ainakin vuoden 2009 loppuun asti.

18 telakkaa kahdeksassa eri maassa omistavan pörssiyhtiö Aker Yardsin osakkeen arvo on viisinkertaistunut siitä, kun se listattiin Oslon pörssiin vuonna 2004. Emoyhtiö Akerin omistaja, norjalainen miljardööri Kjell-Inge Røkke päättikin maaliskuussa rahastaa aallonharjan myymällä 40,1 prosentin omistuksensa telakkayhtiöstä 560 miljoonalla eurolla vielä nimeämättömille sijoittajille.

Työntekijäpuolella viime vuosien kehitys on tehnyt aikamoisen mullistuksen. Alun perin 2 000-3 000 työntekijälle rakennetun Turun telakan alueelle on ahtautunut jo lähes 6 000 työntekijää. Työntekijämäärän kasvu on kohdistunut pääosin telakan alihankintaketjuun. Osaavaa työvoimaa on haettu Pohjois-Suomea ja Itä-Eurooppaa myöten.

Aker Yardsilla on Turun telakalla vajaa 1 700 omaa työntekijää ja noin 500 toimihenkilöä. Telakan porttien sisäpuolella työskentelevien alihankintayritysten työntekijöiden yhteenlaskettu määrä on jo arviolta 3 000. Suurin osa telakalla toimivista alihankintayrityksistä on pieniä muutaman miehen firmoja. Eri alihankintayrityksiä telakalla pyörii jopa tuhat.

Alihankintafirmojen työntekijöistä arviolta kaksi kolmasosaa eli pari tuhatta on ulkomaalaisia. Viimeisimmässä laskennassa viime vuodelta suomalaisten jälkeen suurin kansallisuusryhmä telakalla oli virolaiset, joita oli noin 1 200. Liettualaisia oli noin 500 ja puolalaisia 300.

Melkein kaikki ulkomaalaiset ovat alihankintayritysten palkkalistoilla. Akerin omissa työntekijöissä muita kuin Suomen kansalaisia on joitakin kymmeniä.

Vielä kolme vuotta sitten Turun telakalla työskenteli vain pari sataa ulkomaalaista. Silloin jokainen telakalle tuleva alihankintayrityksen ulkomaalaistyöntekijä tarvitsi työluvan. Käytäntöön kuului, että lupahakemukset kierrätettiin telakan luottamusmiesorganisaation kautta, ja hakemuksille annettiin puolto riippuen telakan työllisyystilanteesta.

Vappuna 2004 Viro, Latvia ja Liettua liittyivät Euroopan unioniin, ja sen jälkeen Turun telakalla ulkomaalaisten työntekijöiden määrä lähti räjähdysmäiseen nousuun. Viimeisen vuoden ulkomaalaisten määrä on pysynyt suunnilleen samana.

He vaikenevat, keitä pitäisi kuulla

Tämän jutun ongelma on se, että jutussa eivät puhu ne, kenestä puhutaan. Tällaisenaan jutusta uhkaa jäädä vaikutelma, että olisi ”me” vastaan ”ne”. Tällaista ajatusta haluan ainakin itse välttää.

Yritin löytää tätä juttua varten Turun telakalta alihankintayritysten ulkomaalaisia työntekijöitä, jotka haluaisivat kertoa Ahjolle työstään ja työehdoistaan telakalla. Halukkaita ei etsinnöistä huolimatta ilmaantunut.

Haluttomuus on toisaalta helppo ymmärtää. Liian suulas työntekijä saattaisi saada nopeasti passituksen takaisin kotimaahansa.

Myös tieto lehden julkaisijasta eli Metalliliitosta kohtasi Baltian maiden työntekijöissä nihkeyttä, mikä saattaa johtua siitä, että entisaikoina ammattiyhdistysliike oli näissä maissa käytännössä kommunistisen puolueen jatke.

Teksti Asko-Matti Koskelainen

Ahjo 9 / 26.4.2007