Finn-Powerilla riittää työtä ja ulkoistamisia

Finn-Powerilla pistettiin viime vuoden kaupankäyntiin vauhtia. Liikevaihto kasvoi edellisvuodesta 35 prosenttia ja tulostakin kertyi. Jorma Lillbacka myi levytyökeskuksia valmistavan yhtiön viisi vuotta aiemmin ruotsalaiselle pääomasijoittaja EQT:lle.

Työn riittävyydestä huolimatta Finn-Powerin Kauhavan luottamusmies Reijo Harju on epävarma tulevaisuudesta. Saman aistii myös levytyökeskusten kokoonpanoa tekevien työmiesten joukossa. Kauhavalla on väkeä reilut 450. Heistä satakunta on työntekijää. Joukon päälle tulee vielä 25 ja 50:n välillä vaihteleva joukko vuokramiehiä.

Tilauskirjojen täyttyminen häivytti ehkä joidenkin mielistä heti ostohetken jälkeen tapahtuneet isot irtisanomiset. Niitä oli kaikilla Finn-Powerin tehtailla: Kauhavalla, Alahärmässä, Vilppulassa. Vuoden 2006 kesällä ikävät asiat ponnahtivat taas esille. Alahärmän koneistamo myytiin Komas Oy:lle. Tämä toimi vasta alkusoittona omistajan strategialle, jossa yhtenä osana on keskittyminen ydinosaamiseen eli kokoonpanoon.

Strategia tuntuu pitävän järkkymättömästi. Vuoden alussa julkaistussa Metallitekniikka-lehden artikkelissa yhtiön toimitusjohtaja Tomas Hedenborg kertoo Vilppulan tehdasta odottavasta kohtalosta: se myydään jonain päivänä yhtiöstä pois. Vilppulassa tehdään materiaalinkäsittelyn automaatiolaitteistoja. Koneistamo ja maalaamo sieltä on myyty jo aiemmin.

Pelkoja isomman nielaisusta

Alahärmässä kaikki työntekijät eivät siirtyneet Komas Oy:lle vanhoina työntekijöinä. Myynnin ohessa lähti runkojen hitsaustyötä Otanmäessä toimivalle Talgo Oy:lle. He, jotka Otanmäkeen eivät työn perässä tahtoneet muuttaa, jäivät työttömiksi. Edes ydinosaaminen ei ole välttämättä koskematonta, sillä Talgolle siirretään tänä vuonna Kauhavan osakokoonpanoja 16 miestyövuoden edestä. Osalle vuokramiehiä tämä tietää lähtöä.

— Tässä valmistellaan yrityksen rakennetta tulevaisuutta varten, joustavammaksi myös sitä ajatellen, että ne hyvät ajat, jotka nyt ovat menossa, eivät jatku loputtomiin. Silloin meidän pitää pystyä joustamaan kapasiteeteissa paremmin. Toinen osa on se, että nyt kun kysyntä on kova, kykenemme lisäämään toimituskyvykkyyttä riittävän nopeasti ja joustavasti, Hedenborg kertoo ulkoistamisten taustoista.

— Finn-Power on perinteisesti ollut aika huono ulkoistamaan asioita. On yritetty aina tehdä kaikki itse. Se ei välttämättä tämän päivän maailmaan enää sovi, Hedenborg jatkaa.

Pääluottamusmies Harjulla on asioista oma näkemyksensä.

— Tuntuu, että kaikki mitä ei saada myydyksi, on ydinosaamista, Harju sanoo.  

Kaiken yllä leijuu pahimpana peikkona pelko koko yhtiön myymisestä. Mikäli ostaja sattuisi olemaan samalla alalla toimiva selvästi isompi tekijä, kuten vaikkapa saksalainen Trumpf, tietäisi se Kauhavalla melko varmasti yhtä asiaa. Tuotannon päällekkäisyyksiä ei pitkään uuden omistajan leirissä katsottaisi.

— Lappu luukulle. En usko, että iso firma ottaa kuin tuotemerkin, Harju kertoo.

— Firmaa ollaan myymässä siinä mielessä, että meidän omistaja on pääomasijoittaja ja sen bisneksenä on ostaa ja myydä firmoja. Ei sen asian kanssa hätiköidä, vaan etsitään parasta mahdollista ratkaisua sekä sijoittajan että yrityksen tulevaisuuden näkövinkkelistä, Hedenborg muotoilee.

Lillbackan aikana varmempaa

Uutuudenkarhea levytyökeskus roikkuu hallinosturin nokassa. Se lipuu hiljakseen kohti konttia. Kuormaustouhun kimpussa häärii kolme miestä. Kun kontti on sisuksissa, se pultataan kiinni suoraan lattiaan. Kontti on varaa uhrata, sen verran isot rahat maailmalle lähtevissä levytyökeskuksissa liikkuvat.

Pakkaaja Raimo Kankaanpää, kuvailee pajan tuntoja.

— Jorma Lillbackan aikana oli varma työpaikka. Sen jälkeen ei ole ollut mitään varmuutta.  

Ulkoistamiset koskevat myös Kankaanpäätä. Pakkauksesta ollaan siirtämässä vuokrayhtiölle tämän vuoden aikana pari viimeistä oman väen hoitamaa paikkaa.

— Siirrytään uudelle työnantajalle vanhoina työntekijöinä. Eihän sitä tiedä, huolivatko he meidät.

Kankaanpää ihmettelee koko ulkoistamistouhun kannattavuutta.

— Ei se sen halvemmaksi tule.

Kaikuja Salcompista

Finn-Powerin väen tuntoja ymmärtää paremmin, kun tutkailee omistajan, pääomasijoittaja EQT:n taustoja. Yli 35 yrityksen omistavalla yhtiöllä on käytössä yli kuuden miljardin euron pääomat. Ne on siroteltu seitsemään rahastoon. Reilu osa niistä on keskittynyt Pohjoismaissa toimivien keskisuurten yritysten hankintaan.

Yksi näistä keskisuurista oli Kemijärvellä matkapuhelinlatureita valmistanut Salcomp Oy. Nokialta EQT:n omistukseen siirtynyt yhtiö ehti toimia omistajavaihdoksen jälkeen viisi vuotta. Sitten tuli kylmää kyytiä. Tuotanto laskettiin omistajaleirissä liian tappiolliseksi ja työpaikat katosivat vuoden 2004 keväällä Kiinaan.

Jotain yhteistä Finn-Poweriin löytyy. Salcomp-kaupan tekohetkellä sillä ei pitänyt olla mitään tekemistä Suomen työpaikkojen kanssa. Samaa vakuuteltiin aikanaan EQT:n leiristä myös Finn-Powerin väelle.

Kuusi vuotta Kauhavalla työskennellyt 26-vuotias mekaaninen kokoonpanija Mikko Kari on samaa mieltä porukan varttuneemman väen kanssa. Ennen yrityskauppoja hommat olivat varmemmassa. Myöskään työtahti ei ollut yhtä kiivas kuin nykyisin. Nuorena kaikkea katsoo silti valoisimmin mielin.

— Jos työt loppuvat, niin onhan niitä muuallakin. Ei se ole maailmanloppu, Kari sanoo.

Yhtiössä työskentelevät eri vuokrayhtiöiden kirjoilta tulleet miehet ovat ulkoistamisten keskellä kuin huutolaispojat. Kauhavalla heitä on kymmenestä eri vuokrayhtiöstä. Yhden heistä, Tuomas Syrjäsen, mielessä pyörii toive oman työn vakinaistamisesta. Sitä on tähän asti kertynyt vuoden päivät. Pintakäsittelyyn meneviä osia pesevä Syrjänen ei odota kuitenkaan liikoja.

— Viimeisenä tulleena saa lähteä ensimmäisenä.

Teksti Jari Hakala

Ahjo 9 / 26.4.2007