Heikki Piskonen 12.4.2007
Dinosaurus vai uudistaja?
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK perustettiin sata vuotta sitten tarpeeseen. Voimat haluttiin yhdistää työläisten aseman parantamiseksi, paremman elämän rakentamiseksi.
Monien vaiheiden kautta nykyiseksi muotoutunut keskusjärjestö on juuri niin vahva kuin sen jäsenliitot haluavat. Jäsenliitot puolestaan ovat juuri niin vahvoja kuin liittojen jäsenet haluavat. SAK ei ole työpaikoilla. Työpaikoilla ovat liittojen jäsenten valitsemat luottamusmiehet, jotka edustavat ammattiosastoa.
Tämän pitkän ketjun toimivuus ratkaisee sen, kuinka ammattiyhdistysliike vaikuttaa yhteiskunnassa. Asioiden kirjo on laaja: työntekijän suojakengistä ja työajan inhimillisestä joustamisesta luottamusmiehen toimintaoikeuksiin ja valtion budjettiin.
Osana suomalaista kansalaisyhteiskuntaa SAK ja koko ammattiyhdistysliike toimii kuten kaikki etujärjestöt ja kansalaisliikkeet: ajaa jäsentensä etuja. Jäsenten tarpeet muuttuvat yhteiskunnan muuttuessa, niin myös tavoitteet.
Keinot vaihtelevat ajan myötä. Suomalainen ammattiyhdistysliike on voinut perustaa yhteistyöhakuisen toimintansa maailmanmitassa poikkeuksellisen vahvaan järjestäytymiseen. On mieluummin neuvoteltu etukäteen ja saatu omia tavoitteita kenties tylsältä tuntuvaan kompromissiin kuin pysäytetty tuotanto päiväksi pariksi, koottu satojatuhansia mielenosoitukseen ja sen jälkeen katsottu mitä tuli.
Toimintatapa ei tietysti ole vain meidän valittavissamme. Eturistiriitoja sovitettaessa on aina vähintään kaksi osapuolta. On aina arvioitava, mikä toimintatapa tuo jäsenten kannalta parhaan tuloksen.
SAK:n tulevaisuuden kulmakivet ovat: järjestäytymisen vahvistaminen; työläisten visioiden vieminen yhteiskunnallisiksi uudistuksiksi; jatkuva yhteiskunnan kehityssuuntien arviointi; avoin kyky sovittaa organisaation sisäiset, erisuuntiin vievät tavoitteet yhteen; liittojen aito halu toimia yhdessä.
Näillä eväillä SAK uudistuu ja uudistaa suomalaista yhteiskuntaa.