Palkansaajat pärjäsivät, köyhät heikosti

SAK:n tavoitteet uivat hyvin Matti Vanhasen hallitusohjelmaan ja ne myös toteutuivat keskeisiltä osiltaan. Hallituskauden saldoksi ay-liike voi listata myös sellaisia toteutuneita saavutuksia, jotka eivät edes olleet hallitusohjelmassa, kuten muutosturvan, eläkeyhtiölain uudistuksen ja tilaajavastuulain.

Eduskuntavaalien 2003 alla SAK julisti Suomen mallia, jonka keskeistä kauraa olivat sukupolvenvaihdoksen hallinta ja työllisyysasteen nostaminen. Hyvällä tahdolla molempien SAK:n suurten tavoitteiden voi katsoa olevan toteutumassa. Vuonna 2005 tuli voimaan eläkeuudistus, jossa nimenomaan loivennetaan sukupolvien välistä maksuvastuuta.

— Eläkeuudistusten toteuttaminen oli vuosien ponnistus. Sen vaikutukset ulottuvat vuosikymmenten päähän, SAK:n pääekonomisti Pertti Parmanne sanoo.

SAK havitteli tämän vuosikymmenen loppuun mennessä 75 prosentin työllisyysastetta. Vanhasen hallitus onkin ottanut tavoitteessa reippaita askelia: uusia työpaikkoja on syntynyt noin 80 000, ja työllisyysaste on saatu nostettua 69 prosenttiin. Satatuhatta uutta työpaikkaa ei ole kaukana, mutta, mutta…

— Työllisyystavoitteessa ollaan myöhässä ja ikärakenteen nyt muuttuessa tavoitteen toteutuminen lykkääntyy helposti yhä kauemmaksi. Keskeistä kuitenkin on, että työllisyysaste on noussut. Neljä vuotta sitten yhteiskunnassa naureskeltiin sadantuhannen uuden työpaikan tavoitteelle. Nyt on kuitenkin päästy lähelle tavoitetta, Parmanne huomauttaa.

Hän sen kummemmin kuin ay-liike kokonaisuudessaan ei voi kuitenkaan olla tyytyväinen työllisyyden parantumisen laadusta. Pätkää, osa-aikaisuutta, silppua ja pakkoyrittäjyyttä ovat saaneet maistaa niin SAK:lainen kuin akateemisesti koulutettu työvoimakin.

— Suuri pettymys on ollut se, että työllisyyden laatu on ollut paljolti kehnoa eli vastentahtoista osa-aikaisuutta ja määräaikaisuutta, ja vuokratöitä on liikaa. Vajaatyöllistetyt ihmiset eivät tule palkallaan toimeen. Lisäksi jäljellä on rakenteellisen pitkäaikaistyöttömyyden kovaa ydintä ja mikä huolestuttavinta, pitkäaikaistyöttömyyden ytimeen virtaa koko ajan uusia ihmisiä, Parmanne murehtii.

Parmanne pitää hyvänä sitä, että aktiivinen työvoimapolitiikka on vähitellen palautettu arvoonsa ja sen hyödyt aletaan nähdä. SAK piti omissa hallitusohjelmatavoitteissaan keskeisenä, että valtiovallan aktiivinen työvoimapolitiikka on avainasemassa.

Verot valtion  maksettaviksi?

SAK vaati hallitusohjelmatavoitteissaan, että työn verotusta on kevennettävä siirtämällä verotuksen painopistettä pääomatulojen, kiinteistövarallisuuden ja ympäristöveron suuntaan. Toisin on käynyt. Palkansaajien tuloverotus on kyllä alentunut, mutta pääomatulojen verotus on osin keventynyt, osin kiristynyt. Hallitusohjelman sivutuotteena tai kuten ilkeäkieliset sanovat, viimeisen tupon sivujuonteena, varallisuusvero poistettiin kokonaan. Edes oppositiossa kellivä Kokoomus ei kehdannut vaatia moista!

—  Palkansaajien verotus on kyllä keventynyt, mutta verotuksen painopiste ei ole muuttunut, kuten me SAK:ssa olisimme toivoneet, Parmanne parahtaa.

Funktionaalinen tulonjako eli työn ja pääoman välinen suhde ei ole viimeisen neljän vuoden aikana kuitenkaan juuri muuksi muuttunut, todistaa Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander.

— Viime vuonna todennäköisesti palkkatulojen osuus kansantuotteesta laski selvästi, koska tuotannon arvo nousi voimakkaasti. Tilastotietoja ei ole vielä saatavissa, Kiander sanoo, mutta pitää selvänä, että mahtisiivun tulokakusta ovat lohkaisseet pääomatulojen omistajat.

Palkansaajien ostovoima on kuitenkin nykyhallituksen aikana kasvanut: vuonna 2003 jopa yli neljä prosenttiyksikköä, kun palkankorotukset ja veroalennukset annettiin etupainotteisesti.

Palkansaajien reaaliansiot ja nettoansiot, kuten ostovoimakin, ovat laskeneet hallitus- ja tupokauden loppumetreillä. Tupo ei anna tänä vuonna lainkaan yleiskorotuksia, ja saattaa käydä niin, että tiukasti sopimuskorotuksiin sidotut palkansaajat jäävät ostovoimakehityksessään miinukselle, Kiander arvioi.

— Reaaliansioiden käyrän laskussa näkyy toki työllisyyden laatu eli pätkätöiden lisääntyminen. Oleellista kuitenkin on, että tupossa sovitut palkankorotukset painottuivat tupokauden alkuun ja nyt on nollavuosi korotuksissa. Samanaikaisesti inflaatiovauhti on kiihtynyt noin nollasta lähes kahteen prosenttiyksikköön eli hintojen korotus syö ostovoimaa, Kiander sanoo.

Saavutuksia yli ohjelman

SAK:n yksi keskeinen tavoite päättyneelle vaali- ja hallituskaudelle oli kolmikantainen yhteistyö. Se on Parmanteen mukaan toiminut jopa yli odotusten.

— Kolmikanta on toiminut paremmin kuin pahimmillaan pelättiin. Hallituksen aloittaessa kolmikantaiseen yhteistyöhön liittyi paljon epävarmuuksia, mutta kehitys on kulkenut paljon odotettua sopuisammin.

Kolmikannan hedelmiäkin on syntynyt, vaikka niitä ei hallitusohjelmaan kirjattukaan.

SAK:n tavoiteohjelmaan vuonna 2003 oli kirjattu siemen tilaajavastuusta, joka nyt on toteutumassa.

— Ulkomaisen työvoiman rooli suomalaisilla työmarkkinoilla kasvoi EU:n laajennettua. Harmaa talous alkoi kukoistaa ja jotain oli tehtävä. Tilaajavastuu oli SAK:n tupo-tavoitteissa esillä jo edellisellä kierroksella, mutta nyt sille tuli yhteiskunnallinen tilaus, Parmanne pohtii.

Toinen suuri avaus SAK:laisille tavoitteille tapahtui tupo-sopimuksessa, jossa saatiin pää auki muutosturvalle.

SAK:laisittain voi ylpeillä myös tavoitteesta nuorten yhteiskuntatakuusta.

— Alle 24-vuotiaiden paikka on koulunpenkillä, työpajassa tai työssä eikä sosiaaliluukulla, Parmanne sanoo, mutta pahoittelee, että kauniisti kirjattu tavoite ei kaikkien kohdalla toteudu käytännössä.

— Siihen Suomella ei ole varaa, Parmanne muistuttaa.

Työläiset  selvisivät

Tilinpäätös menneestä vaalikaudesta on työnsä säilyttäneille kohtalaisen hyvä. Parmanne antaa hallitukselle kouluarvosanan 8,5, Kiander täyden yhdeksän onnistuneesta työllisyyspolitiikasta.

Molemmat myöntävät, että palkkatyönsä säilyttäneet ovat pärjänneet kohtalaisen hyvin, mutta työttömien, eläkeläisten, opiskelijoiden ja sosiaalituen varassa elävien ostovoima ei ole kasvanut samaa vauhtia kuin palkollisten.

Työvoiman ulkopuolisten suhteellinen asema on heikentynyt, vaikka heidänkin reaalitulonsa ovat hiukan kasvaneet.

Teksti Leena Seretin

Ahjo 4 / 15.2.2007