Sauma syntyy Mohammedin käsissä

Ulkomaalaissyntyisten ihmisten työllistymiseen tähtäävä projekti poiki metallitöitä myös Iranin kurdille Hesamalldin Ghanadille. Kumpikin tekee työtä vaasalaisessa SOP-Metal Oy:ssä. Yhtiössä tehdään muun muassa kupari- ja alumiinivirtakiskoja sähköteollisuuden tarpeisiin sekä terästuotteita.

Reilu kolmikymppisen Naghmouchin viime kesänä alkanut levyseppähitsaajan vakanssi päättyy näillä näkymin maaliskuussa. Koneistajan hommia tekevän Ghanadin samoihin aikoihin solmittu sopimus kestää tammikuun loppuun. Yhtiön toisen omistajan Sakari Särkiniemen mukaan ulkomaalaismiesten työt voivat hyvin jatkua pitempäänkin.

Seitsemisen vuotta eri puolilla Suomea asuneen Naghmouchin taustasta löytyy hitunen erikoisuutta. Mies lähti aikoinaan synnyinmaastaan Marokosta Sirkus Finlandian leipiin värvättynä akrobaattina. Suomesta löytyi sitten vaimo ja Naghmouch sai pysyvän oleskeluluvan maahamme. Pariskunnalla on kaksi lasta, joita vaimo hoitaa kotona.

Naghmouchille kertyi kädentaitoa vaativaa työkokemusta synnyinmaassaan. Vaikka metalli ei siellä taipunut, teki hän käsillään työtä muun muassa rakennuksilla ja maalarina.

Uutta alaa ei kätevän ollut vaikea oppia.

Projektin kautta Naghmouch sai hitsaustyön koulutuksen Vaasan aikuiskoulutuskeskuksessa. Koulutus kesti puolitoista vuotta. Nyt hän on valmis luokkahitsaaja. Naghmouch sai kurssin ja sitä seuranneen työttömyyspätkän jälkeen työpaikan hakupaperit jättämällä.

— Katsoo, mitä ihmiset tekevät ja millä tekniikalla. Vain harjoittelemalla on mestari, Naghmouch kertoo.

Uuteen työpaikkaan ei silti astuttu noin vain. Naghmouchta alku vähän jopa pelotti. Oli vaikeaa.

— Kaikkeen tottuu, kun kaverit auttaa.

Kielen hallinta osa ammattitaitoa

Naghmouch käyttää usein sanoja työ ja työn tekeminen. Kahden pienen lapsen isänä ei voisi kuvitella tilannetta, jossa kuljetaan kädet taskuissa tuuriin luottaen. Työttömyyttä on koettu Suomessa sen verran, että vastaavaa hän ei enää tahdo.

— Tarvitsee elää. On lapsia ja vaimo. Tarvitsee koko ajan etsiä missä on rahaa. Ei kukaan anna rahaa, että voi elää hyvin, Naghmouch sanoo.

Särkiniemi kehuu estoitta sekä Ghanadin että Naghmouchin kätevyyttä. Vaikka opittavaa toki vielä löytyy, on miehissä kuulemma paremmin potentiaalia metallialan hommiin kuin monessa suoraan ammattikoulun penkiltä tulevassa.

— Kätten taito on kummallakin. Eivät ammattikoulusta tulleet pärjää, Särkiniemi vertaa taitotasoa.

Metallialaa vaivaavaa työvoimapulaa voi Särkiniemen mukaan paikata hyvin myös suomalaistuneilla ulkomaalaisilla. Erittäin tärkeänä Särkiniemi pitää suomen kielen haltuunottoa. SOP-Metalin kaksikolla suomi taipuu.

— Suomen kieli on paljon tärkeämpi opettaa kuin ammatti. Meille tarjotaan puolalaisia töihin. Ei siitä mitään tule, kun he eivät ymmärrä suomea.

Naghmouch pitää ammatillisissa aikuiskoulutuskeskuksissa järjestettäviä, ulkomaalaisille suunnattuja kursseja oivana vaihtoehtona työllistymiselle, vaikka niitä toisinaan väheksytäänkin. Myös aikuiskoulutuksessa auttaa suomen kielen hallinta. Opittuja asioita on vaikea omaksua, jos kieli ei ole hallussa. Naghmouchin tuttavapiiriin mahtuu monta ulkomaalaistaustaista, joiden työnsaanti on vaikeaa puutteellisen kielitaidon takia.

Pari sataa on työllistynyt

Vaasan, Kokkolan, Pietarsaaren sekä Suupohjan rannikkoseudun työvoimatoimistojen pitemmän aikaa pyörittämän Myötätuuli-projektin avulla on löytynyt työtä reilulle parille sadalle ulkomaalaissyntyiselle ihmiselle. Projektiin on osallistunut kaikkiaan 460 ihmistä. Tähänastista, muutaman miljoonan euron budjettia on rahoittanut Euroopan sosiaalirahasto ja työministeriö. 

Mukana on ollut monentaustaisia ihmisiä. Työllistyneiden alakirjo kattaa työt laidasta laitaan: metallitöistä eri alojen insinööreihin. Maahan on tultu joko pakolaisina tai turvapaikanhakijoina. Myös työ- tai opiskeluluvalla saapuneita on ollut mukana. Toisilla maahan jäännin syy on ollut täällä syntynyt ihmissuhde. Jokainen mukana ollut on asunut Suomessa jo yli kolme vuotta.

— Työttömänä on oltu puolesta vuodesta vuosiin, projektipäällikkö Leena Laine Vaasan työvoimatoimistosta kertoo.

Kolutuksessa on painotettu käytäntöä. Metallin parissa touhunneet ovat saaneet koulutuksen esimerkiksi suoraan levyseppähitsaajan ammattiin. Koulutukseen on kuulunut projektin avulla hankittu työssäoppimispaikka.

— Moni asiakkaamme työllistyi tällaiseen paikkaan.

Laine on huomannut yhden yleisen piirteen työnhakutilanteissa. Se heijastaa omalta osaltaan sitä, miten vaikea ulkomaalaisen on toisinaan maassamme työllistyä.

— On vaikea saada sovittua työpaikkahaastattelua, vaikka kielitaito olisi hyväkin. Suomalainen suosittelija on ollut hyvin tärkeä maahanmuuttaja-asiakkaiden työllistämisessä, Laine sanoo.

Joskus työllistyminen on kulkenut alun palkattoman työharjoittelun kautta palkkatuella työllistymiseen.

— Se voi olla noin 500–800 euroa kuukaudessa. Jos on saanut työmarkkinatukea 500 päivää, niin tuki työnantajalle on yhden vuoden noin 960 euroa kuukaudessa ja toisen vuoden noin 500 euroa.

Laine ihmettelee metallialan yritysten asennetta maahanmuuttajan palkkaamiseen.

— Yhtenä syynä mainitaan kielitaito-ongelmat. Ihmetyttää kuitenkin se, että usein ollaan valmiita hankkimaan työntekijöitä esimerkiksi Puolasta ja Unkarista, vaikka heillä ei varmastikaan ole suomen tai ruotsin kielen taitoa, usealla ei edes englannin.  

Teksti Jari Hakala

Ahjo 1 / 4.1.2007