Virossa pula metallimiehistä

Sama ongelma on kaikissa Viron metalliyrityksissä, kertoo virolaisen metallialan konsernin SRC Groupin toimitusjohtaja Hannes Lilp Tallinnassa.

 Kierroksella metallirakenteita valmistavassa SRC Ilmarinessa selviää, että aktiivipalveluksessa on jopa yli 75-vuotias työntekijä: hiljattain 76 vuotta täyttänyt hitsari Johannes Mathiesen.

— Johanneksen työpari on hänkin hyvän palan yli 60-vuotias. Ikä ei heitä paina, sillä he ovat parhaat työntekijämme. Molemmilla on kultaiset kädet, SRC Ilmarinen toimitusjohtaja Karel Saar kuvailee.

 SRC Groupin tuotanto on hurjassa kasvussa, liikevaihto pulskistuu vuosittain 80– 90 prosenttia. Uusia työpaikkoja avautuu jatkuvasti. Kun vuonna 2003 remmissä oli 43 miestä, heitä on nyt jo 150.  

— Töitä on muttei tekijöitä – ainakaan Virossa. Olemme tilanneet työvoimaa Venäjältä ja Ukrainasta, mutta sen paikalle saaminen kestää kovin kauan, vähintään neljä, viisi kuukautta, Lilp kertoo.

— Viron valtiovalta ei ole vielä ymmärtänyt, että työvoimavajeen voi paikata nopeasti vain tuontiväellä. Koulutuspolitiikassakin on vikaa, kun koulut valmistavat bisnesjohtajia, vaikka pula on duunareista.

 Apua idästä päin on tilannut jo moni muukin. Tallinnalaisen Balti Laevaremonditehas –telakan henkilöstöpäällikkö Heinart Puhkim kertoo tuoneensa viimeisen viiden vuoden aikana kymmeniä laivanrakentajia Ukrainasta. Ukrainasta kertoo työvoimaa hankkineensa Loksan laivatelakan talousjohtaja Priit Orumaakin.

—  Halvalla ukrainalaiset eivät Viroon tule, sillä samasta ammattitaitoisesta työvoimasta kilpailevat kaikki Itämeren alueen työnantajat ja lisäksi viime aikoina etenkin Portugali, Puhkim toteaa. 

 Tuoreen virolaistutkimuksen mukaan jo vähintään 15 prosenttia virolaisyrityksistä on turvautunut tuontityövoimaan. Suuntaus jatkunee, sillä työikäisen väestön määrä putoaa Baltian maissa nopeammin kuin missään muualla Euroopan unionin alueella.

Palkkakierros aina päällä

 SRC:llä on useita suuria asiakkaita Suomessa, niiden joukossa Silja Line, Alfons Håkans ja Metso. Lilpin mukaan asiakkaita ei enää tarvitse lähteä Suomesta kosiskelemaan, vaan suomalaiset tulevat itse Viroon etsimään yhteistyökumppaneita.

Vahvasti Suomeen on suuntautunut Tallinnan liepeillä sijaitseva Saku Metallikin, joka valmistaa muun muassa hissin osia Koneelle. Koko tuotannosta puolet menee Suomeen.

 Johtaja Tarmo Villemin mukaan Saku Metallin liikevaihto kasvaa tänäkin vuonna kolmanneksen. Työntekijöitä on nyt 250.

—  Kovin pula meillä on koneenkäyttäjistä. Pestaisimme heti kymmenkunta uutta, jos vain jostain löytäisimme. Ovenvalmistusyksikkömme ottaisi heti 30–35 uutta työntekijää.

— Työntekijäpulaa on aiheuttanut virolaismiesten lähteminen Suomeen keikkatöihin. Suurempi syy on kuitenkin se, että matalan palkkatason vetämänä virolainen metalliteollisuus kasvaa poikkeuksellisen voimakkaasti.

Saku Metallin työtilat ovat virolaisen mittapuun mukaan poikkeuksellisen siistit ja Villemi sanookin, että työntekijöistä pystyy pitämään kiinni vain hyvillä työolosuhteilla ja hyvillä palkoilla.

—  Meillä tienataan keskimäärin 15 000 kruunua (960 euroa) kuukaudessa. Se on melkein kaksi kertaa enemmän kuin keskipalkka Virossa.

 Toimitusjohtaja Lilpin mukaan SRC Groupissa voi hitsaritkin tienata 1 000 euroa kuukaudessa puhtaana käteen – mikäli on valmis paiskimaan reippaasti ylitöitä. Keskimäärin SRC:n palkat kasvavat vuosittain 10 prosenttia.  

— Tekijöistä on pidettävä tosissaan kiinni, etteivät he vaihda kilpailijan leipiin. Tarjoamme työsuhdeasuntoja ja -autoja. Palkkaneuvottelukierros on käytännössä koko ajan päällä, sillä työntekijät vaativat korotuksia 4–6 kuukauden välein.

 Mitään ammattiyhdistystoimintaa ei SRC Groupissa eikä Saku Metallissakaan ole. Saku Metallissa työnantaja solmii työsopimuksen ja määrittää työehdot jokaisen työntekijän kanssa erikseen.

 Työntekijöiden järjestäytymistä vaikeuttaa se, että metalli on Virossa perinteisesti venäjänkielinen ala. Moni – ellei jopa valtaosa – Viron metallimiehistä ei osaa lainkaan viroa ja on näin ollen tietämätön oikeuksistaan.

Työmoraali on matalampi

 Metallimiesten löytäminen Tartosta ja muualta Etelä-Virosta on vieläkin vaikeampaa kuin Tallinnasta ja Koillis-Virosta. Tarttolaisen metallialan konsernin Tarmetecin johtajan Toomas Leppin mukaan työmiesten värvääminen muuttui entistä vaikeammaksi Viron liityttyä Euroopan unioniin.

— Nyt samoista työntekijöistä ovat Viron yritysten lisäksi kilpailemassa etenkin suomalaiset työnantajat. Suomeen lähtevät nuoret ja perheettömät sekä seikkailunhaluiset.

 Kuten useimmat muutkin Viron metallifirmat, myös Tarmetec elää alihankinnasta. Sen asiakkaita ovat suuret autojen ja maatalouskoneiden valmistajat, etunenässä saksalaiset Jost ja Krone.

 Viron metalliyrityksiä yhdistävän Viron metalliteollisuuden liiton kehitysjohtajan Aleksei Hõbemägin mukaan alihankinnan osuus Viron metalliteollisuuden tuotannossa on vähintään 60 prosenttia. Jatkossa alihankinnan osuus pikemminkin kasvaa kuin kääntyy laskuun.

 Lepp sanoo metallimiesten muuttavan Etelä-Virosta ensin Tallinnaan, jossa palkat ovat Tarttoon nähden jopa kaksinkertaiset, ja sitten Helsinkiin.

— Jäljelle jääneistä on pidettävä kaksin käsin kiinni. Tarmetecissa palkat kasvavat joka vuosi vähintään 25 prosenttia, eikä sekään tunnu riittävän. Työntekijät tietävät työvoimapulasta ja osaavat käyttää sitä hyväkseen palkkaneuvotteluissa.

 Palkkakustannusten rajua kasvua työnantajien on pyrittävä kompensoimaan työtehon lisäämisellä. Hõbemägin mukaan suomalaisen metallimiehen tuottavuus on 2–3 kertaa suurempi kuin virolaisen kollegansa.

 Virolaisten matalampi teho johtuu koneistuksen puutteesta, mutta Leppin mukaan osittain myös huonommasta työmoraalista.

 SRC Groupin Lilp ei usko, että työvoiman virtaaminen Virosta Suomeen loppuu vielä moneen vuoteen.

— Toukokuusta lähtien virta pikemminkin kasvaa, kun Suomi avaa työmarkkinansa EU-maiden kansalaisille. Palkkaero maiden välillä ei umpeudu vuosiin, jos vuosikymmeniinkään.   

 Ammattiyhdistystoiminta Viron metallifirmoissa on vähäistä. Metallimiehillä on yhdessä elektroniikka-alan kanssa oma ammattijärjestönsä, mutta jäseniä siinä on vain noin 2 600. Työntekijöitä metalli- ja elektroniikka-aloilla on Virossa yhteensä yli     18 000.

 Metallimiesten ammattijärjestön sihteerin Leo Lüllemetsin mukaan jäsenmäärä on viime vuodet pysynyt vakiona.

 Yksi ay-väen murheita on se, etteivät virolaistyöntekijät ymmärrä järjestötoiminnan merkitystä ja periaatteita. Joissakin tehtaissa ”ay-toimintaa” pyörittää käytännössä tehtaan johto.  

 Etenkin pienet metalliverstaat maksavat Virossa mielellään ainakin osan palkasta pimeänä.

Teksti Sami Lotila

Ahjo 7 / 30.3.2006