Metallityöväen Liitto

1. Muutos on pysyvää

Muutokset taloudessa, työelämässä, poliittisissa voimasuhteissa ja työnantajien strategioissa ovat voimakkaasti haastaneet ammattiyhdistysliikkeen 2000-luvulla.

Maailmantalouden ja rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen on altistanut yritykset entistä voimakkaammin kansainväliseen kilpailuun. Työn tekemisen muodot ovat muuttuneet ja vuokratyövoiman käyttö on yleistynyt ja tullut yrityksille arkipäiväiseksi.

Työnantajajärjestöt ovat yksiselitteisesti sanoutuneet irti tulopolitiikasta. Strategiana on pyrkimys siirtää palkka- ja muista työehdoista neuvotteleminen yritystasolle. Työehtosopimukset on tehty liittokohtaisina, mutta Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on koordinoinut tiukasti työnantajien neuvotteluja. Ammattiyhdistysliike ei ole kyennyt vastaavanlaiseen koordinointiin.

Porvaripuolueiden muodostama hallitus on kuunnellut herkällä korvalla työnantajien viestiä mm. työelämää ja verotusta koskevien lakien uudistamisessa. Ammattiyhdistysliike ei enää ole pystynyt tulopolitiikan kauden tavoin vaikuttamaan lainsäädäntöön.

Poliittinen vasemmisto on menettänyt asemiaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja keskustelussa. Ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen vasemmiston yhteiset tavoitteet työelämän ja yhteiskunnan uudistamiseksi eivät ole edenneet. Työnantajajärjestöt ovat kyenneet hyödyntämään poliittisten voimasuhteiden muutoksen ja voimistaneet rooliaan yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kolmikantainen yhteistyö on heikentynyt.

Keväällä 2011 käytyjen eduskuntavaalien tulos heijasti syvää tyytymättömyyttä viime vuosina harjoitettuun politiikkaan, joka on johtanut muun muassa voimakkaaseen tuloerojen kasvuun ja muuhun eriarvoistumiseen.

Vaalien jälkeen saatiin totuttua pitempien neuvottelujen jälkeen muodostettua hallitus, johon osallistuvat Kokoomus, Sosialidemokraatit, Vasemmistoliitto, Vihreät, Ruotsalaiset ja Kristillisdemokraatit. Hallituksen kokoonpanossa korostui halu kantaa vastuuta. Hallituksen ohjelmassa on monia myönteisiä merkkejä politiikan suunnan muutoksesta sekä selkeä halu yhteistyöhön työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Työnantajajärjestöt ovat keskittäneet voimiaan yhdistämällä toimialaliittoja suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Samalla järjestöjen toiminnan painopiste on siirtynyt voimakkaasti teollisuus- ja yrityspolitiikkaan työmarkkina-asioiden jäädessä vähäisemmälle.

Ammattiyhdistysliikkeessä voimien yhdistäminen on ollut vaikeampaa. Pyrkimys suuren teollisuuden ammattiliiton muodostamiseksi ei onnistunut. Pienempiä liittojen yhdistymisiä on tapahtunut sekä työntekijä- että toimihenkilöpuolella. Myös ammattiliittojen toimialakohtainen yhteistyö on ollut enemmän sanojen kuin tekojen asteella.

Ammatillinen järjestäytyminen on edelleen vahvaa, vaikka se ei enää pitkään olekaan ollut samanlainen itsestäänselvyys kuin joskus aiemmin. Toisaalta oppilasjäsenten määrä oli vuoden 2010 lopussa historiallisen suuri (6 950). Yksityisten toimialojen työttömyyskassaan eli Loimaan kassaan on vuosittain siirtynyt 700–900 jäsentä ja sieltä on tullut Metallityöväen työttömyyskassaan 280–500 jäsentä.

Yritysrakenteiden muuttuminen ja työpaikkojen pirstoutuminen ovat haastaneet ammattiyhdistysliikkeen toimintatavat työpaikoilla. Edunvalvojien sukupolven vaihdos puolestaan haastaa liikkeen omat toimintatavat.

Metallityöväen Liiton jäsenmäärä on vuodesta 2008 vuoden 2010 loppuun laskenut noin 9 000:lla. Vuonna 2010 jäsenmäärä oli 158 411, josta jäsenmaksua maksamattomien vapaajäsenten määrä oli 38 612 ja eläkeläisten 27 424.
Ammattiosastojen lukumäärä on samana aikana pienentynyt 325:stä 311:een. Määrä on vähentynyt, kun pieniä osastoja on lakkauttanut toimintansa tai yhdistynyt toisen paikkakunnalla toimivan kanssa. Työhuonekuntia toimi 244 (253). Ammattiosastojen yhteistyön ja voimien yhdistämisen lisäämiseksi perustettujen 53 seuturyhmän toiminta on käynnistynyt vaihtelevasti. Jotkut toimivat, jotkut eivät. Parhaat kokemukset on saatu yhteisestä seuturyhmäkoulutuksesta.

Luottamustehtävissä (pääluottamusmiehet, työsuojeluvaltuutetut, heidän varahenkilönsä, yhdysmiehet, työsuojeluasiamiehet) toimi vuoden 2010 lopulla liiton tietojen mukaan 9 223 henkilöä. Vuonna 2008 heitä oli 9 834.