Metallityöväen Liitto

3.1 Järjestäytyminen yleissitovuuden tae

Työehtosopimuksen sopivat työntekijöiden liitto ja työnantajien liitto. Työehtosopimuksen solmimisen kannalta tärkein tekijä on sekä työntekijöiden että työnantajien järjestäytyminen. Kummankin osapuolen on edustettava niitä, joiden puolesta se sopimuksen solmii. Mitään lakiin perustavaa pakkoa ei ole, joka velvoittaisi tekemään työehtosopimuksen. Työehtosopimuksessa sovitaan työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehdoista.

Työsuhteen vähimmäisehdot voidaan toteuttaa muullakin tavalla kuin työehtosopimuksella. Vähimmäisehdot voidaan esimerkiksi kirjata lainsäädäntöön ja muut ehdot sopia joko yrityskohtaisesti tai työehtosopimuksin. Tällöin vähimmäisehdoista (kuten minimipalkasta) päättäisi vaaleilla valittu eduskunta.

Työehtosopimuksen vaikutus ulottuu suoranaisesti työehtosopimuksen solmineiden järjestöjen lisäksi niiden jäsenistöön, työnantajiin, ammattiosastoihin ja työntekijöihin. Työehtosopimus tarkoittaa myös, että sen aikaansaamiseksi tai muuttamiseksi voidaan käyttää puolin sekä toisin järjestövoimaa.

Työntekijät ja työnantajat pyrkivät muuttamaan työehtosopimuksia omien tavoitteittensa mukaisesti. Työantajien tavoitteena on siirtää entistä enemmän sopimustoimintaa työpaikkatasolle. Tällä halutaan joustavuutta palkkoihin ja työaikoihin sekä välillisesti myös pienentää työvoimakustannuksia. Metallityöväen liiton tavoitteena on tarjota työntekijöille vakaa ja kunnollinen toimeentulo, turvalliset työolosuhteet, monipuoliset ja haastavat työtehtävät sekä mahdollisuus kehittää omaa ammattitaitoaan.

Yleissitova työehtosopimus tarkoittaa sitä, että työnantajaliittoon kuulumattomienkin työnantajien on noudatettava työehtosopimuksen palkankorotuksia ja työsuhdetta koskevia määräyksiä. Yleissitovuus takaa myös järjestäytymättömille työntekijöille samat palkankorotukset ja muut etuudet kuin järjestäytyneille.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva yleissitovuuden vahvistamislautakunta. Perusteena yleissitovuuden vahvistamisessa pidetään sopijaosapuolten edustavuutta eli käytännössä sitä, kuinka moni alan työntekijöistä kuuluu sopimuksen tehneeseen ammattiliittoon. Yleensä edellytyksenä on pidetty sitä, että vähintään puolet työntekijöistä on järjestäytynyt. Myös sillä, kuinka moni alan yrityksistä kuuluu sopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon, on merkitystä. Mikäli nämä olosuhteet muuttuvat, lautakunta voi myös purkaa työehtosopimuksen yleissitovuuden.

Työehtosopimuksen olemassaoloa pidetään aina varmana, mutta ammattiliittoon kuulumista ja järjestäytymistä ei aina pidetä tarpeellisena. Ammattiyhdistysliikkeen asema sopijaosapuolena on sitä vahvempi, mitä korkeampi järjestäytymisaste on, olipa vastapuolena yksittäinen työnantaja tai työnantajaliitto.

Työpaikkaorganisaation toimivuus ratkaisee järjestäytymisen

Metalliteollisuudessa järjestäytyminen on perinteisesti ollut vahvaa. Järjestäytymisasteeksi arvioidaan noin 80 prosenttia. Järjestäytymisaste vaihtelee liiton eri sopimusaloilla.

Tuotannon verkottuminen, alihankinnan ja vuokratyön lisääntyminen sekä pienten työpaikkojen määrän kasvu haastavat edunvalvonnan, järjestäytymisen sekä organisaation toimintakyvyn.

Työntekijöiden järjestäytymisessä keskeisessä asemassa on liiton organisaatio työpaikalla eli luottamustehtävissä toimivat. Tutkimusten mukaan yleisin syy olla kuulumatta liittoon on se, että kukaan ei ole tarjonnut jäsenyyttä. Parhaiten järjestäydytään työpaikoilla, joilla toimii luottamusmies ja jolle ammattiosastolla on yhteydet. Heikointa järjestäytyminen on vastaavasti työpaikoilla, joihin ammattiosastolla ei ole yhteyttä.

Metallityöväen liiton työssäkäyvistä jäsenistä yli puolet on liittynyt 2000-luvulla. Oppilasjäsenten määrä keväällä 2011 (7 500) on ennätyksellinen. Nuorten suhtautuminen ammattiyhdistysliikkeeseen on näiden lukujen valossa periaatteessa myönteinen.

Ammattiosastot ovat tehneet työpaikkakartoituksia, joissa on haettu kaikki alueella toimivat alan työpaikat ja selvitetty onko niillä jäseniä ja luottamushenkilöitä. Ammattiosastot tekevät työpaikkakartoituksia harvoin oma-aloitteisesti, vaan liiton toimisto-organisaatio on kehottanut niiden tekemiseen.

Liiton toimintaorganisaatiota on kehitetty liittokokouspäätösten mukaisesti. Tavoitteena on ollut vahvistaa alue- ja paikallistoimintaa perustamalla seuturyhmiä sekä toisaalta vahvistaa liiton ja ammattiosaston välistä yhteyttä muuttamalla piirijärjestöt laajemmiksi aluejärjestöiksi.

Pienillä ammattiosastoilla on vähemmän taloudellisia resursseja (jäsenmaksupalautus on vähäisempi) kuin suurilla ammattiosastoilla, jotka ovat voineet palkata henkilökuntaakin. Ammattiosaston koko ei kuitenkaan määrittele suoraviivaisesti jäsenten aktiivisuutta osallistua toimintaan. Jäsenkiinnittyminen ei ole suorassa suhteessa ammattiosaston kokoon.

Liiton säännöt eivät määrittele ammattiosastorakennetta. Ammattiosastoja on perustettu tarpeesta joko omalle työpaikalle tai kattamaan useampia työpaikkoja. Joittenkin ammattiosastojen perustamisen taustalla on ollut myös poliittinen valtataistelu. Osastojen yhdistymisiä on tapahtunut pääsääntöisesti silloin, kun pieni osasto on katsonut aiheelliseksi lakkauttaa toimintansa ja ohjata jäsenet toiseen, lähellä toimivaan osastoon.

Edunvalvonnan keskeisen tehtävän, luottamusmiesten valinnan ja järjestäytymisen, ohella ammattiosastojen toiminta on keskittynyt erilaisten vapaa-ajan toimintojen järjestämiseen. Niiden merkitys on usein jäsenen näkökulmasta ammattiosaston keskeisintä toimintaa. Ne luovat yhteenkuuluvuutta ja yhdessä tekemisen henkeä.

 

Pohdittavaksi

1) Millä keinoin liittoon kuulumattomat saadaan järjestäytymään?

2) Miten jäsenten jäsenkiinnittymistä vahvistetaan ja saadaan heidät suosittelemaan liittoon liittymistä?

3) Pitävätkö vanhat aktiivit tiukasti vallasta kiinni ammattiosastoissa, eivätkä anna nuorille tilaa toimia? Vai eikö nykymuotoinen ammattiyhdistystoiminta paikallisella tasolla kiinnosta nuoria? Pitäisikö toiminnassa olla erilaisia määräaikaisia projekteja, joihin osallistumalla jäsenet voivat lähteä mukaan osaston toimintaan?

4) Miten ammattiosastorakennetta tulee kehittää, jotta se tukee edunvalvontaa ja järjestäytymistä tehokkaasti?

5) Miten liiton toimisto-organisaatio sekä liiton koulutustoiminta voi tukea luottamustehtävissä toimivia ja ammattiosastoja järjestäytymisen edistämisessä?

6) Tuleeko liiton organisaation antaa työsuhdeneuvontaa myös liittoon kuulumattomille alan työntekijöille?

7) Tuleeko liiton solmiman työehtosopimuksen mukaiset työehdot sallia myös liittoon kuulumattomille?

8) Mitkä asiat ovat sellaisia, joiden vuoksi ay-liikkeen ja Metallityöväen liiton on oltava valmis käyttämään työtaisteluvalmiuttaan?