Metallityöväen Liitto

2.2 Velalla ei voi ylläpitää hyvinvointia

Suomen julkisella taloudella on edessään vaikeat vuosikymmenet. Koko julkisen sektorin (valtio, kunnat ja sosiaaliturvarahastot) talouden tasapainoa uhkaa tulevina vuosikymmeninä ns. ikäsidonnaisten menojen voimakas kasvu. Ikäsidonnaiset menot tarkoittavat eläkkeitä sekä vanhusten hoito- ja hoivamenoja.

Suomen ikärakenne vanhenee hyvin nopeasti erityisesti 2010- ja 2020-luvulla. Ikäsidonnaiset menot vaativat yhä suuremman osan kansantalouden käytettävissä olevista tuloista. Koska menot ovat eläkkeitä ja hoito- ja hoivamenoja, rahoitetaan ne julkisen sektorin keräämin varoin.

Ikäsidonnaisten menojen nopea kasvu edellyttää joko tulojen yhtä nopeaa kasvua tai muiden menojen leikkauksia, jotta julkisen sektorin talous ei joudu jatkuvasti kasvavaan epätasapainoon. Tällä hetkellä menojen kasvu on suurempaa kuin tulojen kasvu. Tilanne uhkaa vielä paheta. Tästä syntyy ns. kestävyysvaje. Jos menot kasvavat nopeammin kuin tulot, velkaantuu julkinen sektori jatkuvasti, mikä ei ole mahdollista pitkällä aikavälillä. Tästä Kreikka on hyvä esimerkki.

Kestävyysvajeen suuruudesta ei ole saavutettu yksimielisyyttä. Arviot vajeen suuruudesta vaihtelevat kahdesta kahdeksaan miljardiin euroon vuodessa. Vaje uhkaa kasvaa, jos mitään ei tehdä. Kyse on varsin suuresta summasta. Julkisen sektorin eli valtion ja kuntien tulot olivat vuonna 2010 noin 95 miljardia euroa. Suomen kokonaistuotannon arvo oli vuonna 2010 noin 180 miljardia euroa.

Suomen julkinen sektori oli hyvässä kunnossa ennen vuoden 2009 taantumaa. Tosin myös ilman taantumaa olisi joitakin toimia pitänyt tehdä kestävyysvajeen kasvun estämiseksi. Taantuma pahensi tilannetta huomattavasti. Valtiontalous ajautui pahasti alijäämäiseksi vuonna 2009, jolloin valtio otti lainaa yli kahdeksan miljardia euroa. Alijäämä pysyi suurena myös vuonna 2010 ja valtio otti lainaa noin 11 miljardia. Vuonna 2011 alijäämä supistunee hieman, mutta yhä valtio joutuu ottamaan lainaa yli seitsemän miljardia euroa. Alijäämä uhkaa pysyä suurena myös lähivuosina. Summat ovat suuria, kun ottaa huomioon, että valtion tulot olivat vuonna 2010 noin 40 miljardia euroa.

Taantuman myötä myös koko julkinen sektori painui alijäämäiseksi vuonna 2009. Se on pysynyt sen jälkeen alijäämäisenä ja uhkaa pysyä myös lähivuosina. Julkisen sektorin velka suhteessa kokonaistuotantoon ylittää 50 prosenttia vuonna 2011 ja on yhä nousussa. Julkisen sektorin jatkuva velkaantumisen kasvu uhkaa hyvinvointipalveluiden ylläpitämistä. Velalla niitä ei voida ylläpitää.

Kestävyysvajeen korjaamiseksi täytyy ja voidaan tehdä useita toimenpiteitä. Työeläkemaksuja täytyy korottaa. Maksujen korotuksista on jo sovittu vuoteen 2013 asti, mutta sen jälkeinen aika on ratkaisematta.

Toinen keino helpottaa tilannetta on pidentää työuria niin alusta, keskeltä kuin lopustakin. Tämä ei välttämättä vaadi sitä, että lakisääteistä eläkeikää korotetaan. Työurien pidentäminen voidaan toteuttaa siten, että työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä saadaan vähennettyä. Alhainen keskimääräinen eläkkeelle jäämisikä on alhainen juuri siksi, että työkyvyttömäksi joutuu niin paljon ihmisiä. Työpaikkoja kehittämällä voidaan työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä vähentää. Se edellyttää työpaikoilla kaikkien osapuolten, mutta erityisesti työnantajien, sitoutumista pitkäjänteiseen kehittämiseen.

Kolmas keino supistaa kestävyysvajetta on pitää huolta siitä, että talouskasvun edellytykset ovat hyvät. Talouskasvu luo työpaikkoja ja vähentää julkisen sektorin menoja, kuten työttömyyskorvauksia. Vastaavasti talouskasvu kasvattaa julkisen sektorin tuloja, kun veronmaksajia on yhä enemmän ja kulutuksen kasvun myötä myös kulutusverot tuottavat enemmän.

Neljäntenä keinona voidaan korottaa joitakin veroja. Viidentenä keinona voidaan leikata muita kuin ikäsidonnaisia julkisia menoja. Ilmeistä on, että kyseessä on sen suuruusluokan ongelma, että pelkästään yhdellä keinolla ongelmaa ei ratkaista.

Verotukseen ammattiyhdistysliike on pystynyt vaikuttamaan tulopoliittisissa sopimuksissa. Yleensä tällöin tuloverotus ja palkankorotusten taso on kytketty toisiinsa. Tulopoliittisissa ratkaisuissa on sovittu myös verovaroin kustannettavista sosiaalipoliittisista uudistuksista.

Valtion verotulot vuonna 2010 pääryhmittäin, miljardia euroa:

Ansiotuloverot 5,1
Pääomatuloverot 1,6
Yhteisövero* 2,5
Korkotulojen lähdevero 0,3
Perintö- ja lahjavero 0,4
Liikevaihdon perusteellakerätyt verot ja maksut ** 13,3
Valmisteverot 5,2
Muut verot 2,1
Muut veroluonteiset tulot 0,1
Yhteensä 30,1

* Yritysveroja
** Arvonlisäverotus, alv

Kaikista julkisen sektorin veroista ja veroluontoisista maksuista noin kuusi prosenttia voidaan luokitella progressiiviseksi verotukseksi eli veroprosentti nousee tulon kasvaessa.


Pohdittavaksi

1) Pitääkö ammattiyhdistysliikkeen etsiä keinoja työurien pidentämiseen? Miten työuria pidennetään alkupäästä, keskeltä ja loppupäästä?

2) Mitä veroja voitaisiin korottaa niin, että sillä olisi todellista merkitystä valtiontalouden tasapainoon ja että samalla otettaisiin huomioon verotuksen oikeudenmukaisuus?

3) Mitä muita julkisia menoja kuin ikäsidonnaisia menoja voidaan leikata niin, että sillä olisi todellista merkitystä valtiontalouden tasapainoon?